Tulostettava versio

Kiiltomadon marraskuun pääkirjoitus / Lysmaskens novemberledare

Kiiltomadon marraskuun pääkirjoitus / Lysmaskens novemberledare
http://www.kiiltomato.net
http://www.kiiltomato.net/index.php?lang=swe

Lukukeskus – Läscentrum
TIEDOTE / PRESSMEDDELANDE 6.11.2009

Tiedustelut / Information: Karo Hämäläinen, karo.hamalainen [ät] gmail.com, 050 - 362 6282

Kiiltomadon pääkirjoitus: Muuttavatko maahanmuuttajat suomalaisen kirjallisuuden?

Suomessa julkaistava kirjallisuus kansainvälistyy niin tekijöiltään kuin aihepiireiltään, ja Suomessa asuu koko joukko eri puolilta maailmaa kotoisin olevia kirjailijoita. Muutoksen ja sen vaikutusten tunnustaminen kuitenkin näyttää tapahtuvan viiveellä.

"Keskustelussa on takerruttu liikaa siihen, saako Suomeen muualta muuttaneita kirjailijoita kutsua maahanmuuttajakirjailijoiksi. Tähdellisempää on kysyä, mistä ja miten kulttuurien välissä elävät kirjailijat kirjoittavat. Vasta jos eroja suhteessa suomalaiseen valtavirran kirjallisuuteen ei voi osoittaa, monikulttuurisen kirjallisuuden kategoria käy tarpeettomaksi", Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen yliassistentti Eila Rantonen kirjoittaa Kiiltomadon marraskuun pääkirjoituksessa.

"Voimme kyllä kieltäytyä kategorioista ja korostaa jälkimoderniin tapaan etnisyyttä ja kansallisuutta pelkkinä kuviteltuina rakennelmina. Mutta silloin voimme saman tien lakata puhumasta suomalaisesta, saamelaisesta tai ruotsinsuomalaisesta kirjallisuudesta", hän huomauttaa.

Rantonen muistuttaa, että erilaisten kertomusperinteiden, mytologioiden, taidekäsitysten ja puhetapojen sekoittuminen voi synnyttää kiehtovaa taidetta. Esimerkiksi ruotsiksi kirjoittavien iranilaisten teksteissä argumentointitavan on huomattu poikkeavan länsimaisesta.

* * *

Lysmaskens novemberledare: Förändrar invandrarna vår litteratur?

Litteraturen i Finland internationaliseras både till författarkår och ämnesval. Ett stort antal författare med rötter på olika håll i världen bor också i Finland. Men förändringarna i det litterära livet och framför allt insikten om konsekvenserna ser ut att inträffa med en viss fördröjning.

”I den offentliga diskussionen har man i alltför hög grad hakat upp sig på frågan om författare som flyttar till Finland ska kallas invandrarförfattare. Men viktigare vore att fråga efter vad de författare som lever mellan två kulturer skriver om, och hur de gör det. Bara om man kan påvisa att skillnader i jämförelse med den finländska litteraturens huvudströmningar saknas är det relevant att avstå från mångkulturell litteratur som en särskild kategori”, säger Eila Rantonen, överassistent i allmän litteraturvetenskap vid Tammerfors universitet, i Lysmaskens novemberledare.

”Vi kan för all del avsäga oss alla kategorier och som postmodernismen föreskriver understryka att etnicitet och nationalitet bara är konstruktioner i vår föreställningsvärld. Men då kan vi på samma gång sluta tala om den finska, samiska eller finlandssvenska litteraturen”, påpekar hon.

Rantonen påminner om att mötet mellan olikartade berättartraditioner, mytologi, konstuppfattningar och sätt att uttrycka sig kan utgöra grunden för nya spännande konstverk. Man har märkt hur författare med iranska rötter som skriver på svenska i Sverige använder en textargumentation som tydligt avviker från den vi vant oss vid i västerlandet.