Kiiltomadon pääkirjoitus: Kun rakkaus ei riitä

Lukukeskus - Läscentrum

Kiiltomadon elokuun pääkirjoitus / Lysmaskens augustiledare
www.kiiltomato.net
www.kiiltomato.net/?lang=swe

TIEDOTE / PRESSMEDDELANDE 4.8.2009

Kiiltomadon pääkirjoitus: Kun rakkaus ei riitä

Kirja-alalla moni tienaa vähemmän kuin kouluaikojen kesätöissä. Siinä missä kirjailijat ja kääntäjät joutuvat tyytymään pieniin tienesteihin, kustantaja voi joutua ottamaa kirjaprojektista tuhansien eurojen miinuksen. Avaimen kustantaja Anna-Riikka Carlson muistuttaa Kiiltomadon elokuun pääkirjoituksessaan kirja-alan ekosysteemin omituisista käytännöistä.

"Jos kirjan esillepanija - kirjakauppa, mainostilan omistaja ja messujen järjestäjä - hyötyy paljon enemmän kuin kirjan tekemiseen osallistuvat ja kirja, jonka tekemiseen on voinut mennä vuosia, on esillä vain muutaman kuukauden, tilanne alkaa kääntyä traagiseksi", Carlson kirjoittaa.

Pienen kustantamon tulee olla suuria joustavampi, näppärämpi, kekseliäämpi sillä tahot, joiden kanssa kustantamot toimivat - kuten kirjakaupat, messuorganisaatiot, ilmoitusmyyjät, logistiikkakumppanit - palkitsevat volyymista. Pieni maksaa monesta tuotteesta ja palvelusta korkeamman hinnan kuin suuri.

"Jotain tukea pieni kustantamo tarvitsee, sillä toiminta on harvoin niin kannattavaa, että kirjoista saatavat myyntitulot kattavat niiden tekemisen kulut. Usein tukea antaa kustantajan lähipiiri; perhe ja ystävät. Tämän näkymättömän työn merkitys suomalaisen kirjallisuuden tukemisessa on huomattava. Lähipiirin apu on kuitenkin rajallinen voimavara, eikä toimintaa voi pidemmän päälle laskea pelkän rakkauden varaan", Carlson pohtii.

* * * *
Lysmaskens augustiledare: Om bara kärlek inte räcker

I bokbranschen tjänar många mindre än man gjorde som sommarjobbare i ungdomen. Författare och översättare måste nöja sig med små förtjänster och förläggaren kan för ett bokprojekt få ta en förlust på tusentals euro. I Lysmaskens augustiledare erinrar oss förläggaren på bokförlaget Avain, Anna-Riikka Carlson om de egendomliga sedvänjorna i bokproduktionens olike ekosystem.

"Om den som marknadsför boken - bokhandeln, annonsmediets ägare och mässarrangören - vinner mycket mer på affären än de som faktiskt framställer boken, och om boken, som det kan ha tagit år att skapa, bara ligger framme några månader, då börjar situationen luta åt tragedi", skriver Carlson.

Ett litet förlag måste vara flexiblare, behändigare och påhittigare än de stora, för de man samarbetar med - bokhandlar, mässorganisationer, annonsförsäljare, logistikleverantörer - gynnar alltid volymen. Ett litet förlag betalar ofta mer för varor och tjänster än ett stort.

"Det lilla förlaget behöver någon form av stöd, för verksamheten är sällan så lönsam att de inkomster man får från bokförsäljningen skulle täcka utgifterna. Stöd finns annars i förläggarens närmaste krets; familj och vänner. Betydelsen av denna osynliga insats är ansenlig i finländskt litteraturliv. Men familjeinsatser är ändå en begränsad resurs, och verksamheten kan inte på lång sikt räkna med att fungera bara med kärlek", säger Carlson.

Tiedustelut / Information: Karo Hämäläinen, karo.hamalainen(at)gmail.com, 050 - 362 6282