Kirjoihin pohjautuvien elokuvien mahdottomuudesta ja mahdollisuuksista

KIILTOMADON JOULUKUUN PÄÄKIRJOITUS: Adaptaation houkutus

”Pöhöegoisten elokuvantekijöiden yritykset käydä käsiksi kirjallisiin jättiläisiin ovat yleensä alkuteoksen heikkoa ymmärtämystä ja kaikkinaista ajattelun puutetta peittelevää kimaltelevaa räiskettä”, kirjoittaa elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja Jan Forsström.

Kiiltomadon joulukuun pääkirjoituksessa Forsström käsittelee paitsi kirjoihin pohjautuvien elokuvien mahdottomuutta myös niiden mahdollisuuksia. Hän myös muistuttaa, että hyviä elokuva on tehty huonojen kirjojen pohjalta: ”Ei ehkä ole välttämätöntä lukea Peter Benchleyn Tappajahaita tai Mario Puzon Kummisetää muuten kuin käsikirjoituksellis-ammatillista syistä.”

Forström nostaa esiin myös kirjojen elokuvasovituksia tukevat kaupalliset syyt mutta myös ohjaajan psykologian: adaptaatiota tekevä ohjaaja säästyy taiteellis-eksistentiaaliselta pohdinnalta sen suhteen, onko silkkaa harhaista narsismia olettaa itsellä olevan jotain sellaista sanottavaa, jonka kuulemisesta ja näkemisestä kehtaisi pyytää ihmisiltä maksun.

”Ihannetilanteessa hyvä kirja kääntyy hienoksi elokuvaksi, joka paitsi tavoittaa alkuteoksesta jotain olennaista, myös seisoo omilla jaloillaan. Elokuvia, joissa alkuteoksen ja sovituksen tekijän sensibiliteetit kohtaavat hedelmällisellä tavalla.”, Forsström tiivistää.

Lue koko kirjoitus täältä.