Lasten oma kirjallisuuslehti Vinski 1/2016

 

Kirjailijahaastattelu: Kirjailija Roope Lipasti on säntillinen kirjoittaja

RoopeLipasti2

Teksti ja valokuvat Saara Kallio

Lietolainen lastenkirjailija Roope Lipasti viljelee omien sanojensa mukaan kotitilallaan huumoria. Se on helppo uskoa, kun Roope pyörii hassusti naamaansa väännellen Turun kaupunginkirjaston nuortenosaston pallotuolissa. Roope on kirjoittanut kirjoja sekä lapsille että aikuisille. Hänellä on neljä lasta, jotka ovat toimineet koelukijoina Roopen kirjoille.

– Olen lukenut kaikki lastenkirjani lapsilleni. Siitä huomaa, toimiiko teksti vai ei. Jos lapset nukahtavat alle kahdessa sekunnissa, se on huono homma. Jos he eivät jaksa yhtään kuunnella, pitää mennä takaisin sorvin ääreen, kertoo Roope.

Kaikenlaista kirjoittamista

Roopen lapsuuden toiveammatti oli kirjailija.

– Se haave hukkui sittemmin moneksi vuodeksi. Kirjoitin kuusivuotiaana pieniä tarinoita, eikä minulla ollut silloin sen kummempaa käsitystä millainen kirjailijan ammatti on. Oli vain hauskaa kirjoittaa tarinoita.

Paitsi kirjailija, Roope on myös toimittaja. Kirjoittaa hän siis saa ja paljon.

– Kyllähän sen kirjoittamisen täytyy olla kivaa, kun sitä niin monessa muodossa tekee. En oikein mitään muuta teekään kuin kirjoittamista. On kivaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan, ja kirjoittaminen on siihen hyvä keino, Roope pohtii.

Roopen mielestä itse kirjoittamista kivempaa on kuitenkin saada asioita valmiiksi.

– Kirjoittaminen on minulle kuitenkin ennen kaikkea työtä. Teen kaikenlaista kirjoittamisen saralla, viimeksi mietelauseita postikortteihin. Minusta on kiva hetki, kun pääsee eroon kirjoittamastaan kirjasta ja kirja on valmis. Se on hieno hetki, sillä kirjan kirjoittaminen on aika vaikeaa, sanoo Roope.

Seikkailu viikinkiajassa

Viime vuonna julkaistiin Roope Lipastin kirjoittama Viikinkisolmu-lastenromaani, joka on menneeseen aikaan sijoittuva jännittävä seikkailukertomus. Helmikuussa 2016 ilmestyi toinen osa, joka on nimeltään Thorin pöly.

–Tein Liedon Vanhalinnan museolle esitteen, jota varten jouduin ottamaan selvää alueen historiasta. Esitteeseen tuli myös lapsille kirjoittamani satu, joka oli aihio tästä Viikinkisolmusta. Innostuin siitä, että Vanhalinnassa on oikeasti joskus käynyt viikinkejä, muistelee Roope.

Liedon Vanhalinna on yksi Suomen merkittävimmistä esihistoriallisista ja varhaishistoriallisista linnavuorista.

– Oli hauskaa tehdä historiallinen romaani. En ollut aiemmin tehnyt mitään sellaista. Kirjasarjaan tulee vielä kolmaskin osa, paljastaa Roope.

Terveisiä lukijoille

Lastenkirjailijoista Roopen kaikkien aikojen suosikki on ruotsalainen Astrid Lindgren.

– Myös Tove Jansson ja Roald Dahl ovat tärkeitä. Dahlin kirjat ovat lähellä omaa huumorintajuani. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli taas ovat niin mahtavia kirjoja, että oksat pois, Roope kehuu.

Roopella on selkeä päivä- ja työskentelyrytmi. Hän nousee jo kukonlaulun aikaan ja työskentelee tunnollisesti.

– Herään kuudelta aamulla ja menen suoraan kirjoittamaan. Kirjoitan kirjaa kymmeneen saakka ja sitten teen jotakin muuta. Tulen takaisin ja teen lehtijuttuja. Illalla kirjoitan taas kirjaa. Olen aika säntillinen kirjoittaja, tunnustaa Roope.

Roope tekee kouluvierailuja. Hänestä on kivaa saada palautetta lapsilta ja keskustella heidän kanssaan kirjoista.

– Olen kirjoittanut kirjan nimeltä Terveisin Robinson Saarinen. Kirjan loppu jää vähän avoimeksi ja siitä lapset käyvät kuumana. He pitävät kirjasta, mutta he haluaisivat, että kirjassa olisi selkeä ja suljettu loppu. Se herättää keskustelua lasten kanssa, että mitä siinä lopussa tapahtuukaan.

Millaisia terveisiä Roope haluaa lähettää Vinskin lukijoille?

– Vinskin lukijoille sellaisia terveisiä, että tulkaa käymään Liedon linnavuorella. Se on hieno paikka, vinkkaa Roope.

 

 

Jännitystä viikinkiajalla

ARVOSTELU:
Roope Lipasti: Viikinkisolmu. WSOY 2015. 189 sivua.

ViikinkisolmuKansi

Viikinkisolmu on historiallinen, viikinkiajalle sijoittuva jännittävä kertomus Maanaviljasta, jonka rauhalliseen elämään viikingeiltä suojatulla Linnavuorella tapahtuu muutos. Vilja ystävystyy kauppiaspoika Pekkoon ja he alkavat viettää aikaa keskenään. Tämän jälkeen kuvioihin astuu vielä uhkarohkea viikinkipoika Egil ja tästä vasta soppa syntyykin.

Suhtauduin Viikinkisolmuun aluksi hyvin kielteisesti. Mikään ei saanut minua vakuuttumaan, että kirja voisi tosiaan olla hyvä, koska aihe ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta. Ilokseni saatoin todeta olleeni väärässä. Kirja imaisi minut mukaansa heti muutaman sivun jälkeen, sillä tarina oli kotoisasti kirjoitettu, mutta välillä kieli oli tönkköä.

Omalla asteikollani Viikinkisolmu saa kouluarvosanana 8+. Suosittelen tätä erityisesti noin 9 -12-vuotiaille, kokeneemmille, jännitystä kestäville lukijoille.

Elsa, 12 v, Helsinki

 

 

Voiko talon varastaa?

stanislav_vostokov1

Teksti Satu Laatikainen
Kuva Galkin Nikolai

Venäläisen lastenkirjailijan Stanislav Vostokovin kirjoissa on aina eläimiä – ja hullunkurisia sattumuksia. Sympaattisessa Frosjan talo –romaanissa ei mikään ole ihan tavallista.

Vanhassa, pienessä Isälän kylässä Tusinajoen varrella mummonsa kanssa asuva Frosja elää melko tavallista koulutytön elämää. Pahaksi onneksi mummo kuitenkin putoaa tikapuilta ja joutuu sairaalaan. Frosjan asuinkaveriksi jää kana, joka osaa sanoa kaksi sanaa. Apuun rientää myös Gerasim, kahvia keittävä ja kirkkokuorossa matalia ääniä mörisevä karhu.

Kun Frosja matkustaa katsomaan sairaalassa makaavaa mummoaan, tapahtuu jotain kerrassaan kummallista: reissun aikana mummon hieno, yli sata vuotta vanha talo varastetaan. Miten kirjailija sellaisen idean keksi?

– Halusin kirjoittaa pienen maalaiskylän perinteisestä elämästä kiehtovasti. Sen takia kehittelin salapoliisitarinan, jossa varastetuksi päätyy jotakin hieman erikoisempaa, Frosjan talon kirjoittanut Stanislav Vostokov kertoo.

Eläinten ystävä

Kotimaassaan Venäjällä hyvin suosittu Stanislav Vostokov on kirjoittanut jo 17 lastenkirjaa. Hän on saanut palkintoja ja tunnustusta myös Venäjän ulkopuolella.

Kirjallisuuden ja pienten maalaiskylien elämän kuvaamisen lisäksi Stanislaville erityisen tärkeää ovat eläimet. Kirjailija on opiskellut myös uhanalaisten eläinten suojelua ja työskennellyt eläintarhassa.

Eläimillä on paikkansa kaikissa Stanislavin kirjoissa – vähän samaan tapaan kuin vanhoissa venäläisissä kansansaduissakin on. Etenkin karhu tarinoiden hahmona kiehtoo Stanislavia. Sellainen oli kirjoitettava myös Frosjan taloon.

– Kirjoitan eläimistä ja entisajan elämästä pienissä kylissä siksi, että vain harva kirjailija Venäjällä tarttuu nykyisin niihin aiheisiin. Kirjojeni kautta voin kertoa, miten huolissani olen ilmastonmuutoksesta, luonnon tuhoamisesta ja siitä, että elämä maaseudulla uhkaa hävitä.

Stanislav asuu itsekin pienessä kylässä Moskovan lähellä. Hän sanoo, että juuri kaupunkien laitamilla voi törmätä erikoislaatuisiin tarinoihin.

Tärkeät lastenkirjat

Venäjällä ilmestyy paljon lastenkirjoja, ja uusia, pelkästään lasten- ja nuortenkirjoja julkaisevia kustantamoitakin perustetaan jatkuvasti. Pienempien kustantamoiden kirjojen on vaikea päästä esille kirjakauppoihin, mutta Stanislav on iloinen, että lapsille kirjoittamista arvostetaan.

– Venäläinen lastenkirjallisuus on monipuolista. Meillä ilmestyy perinteisesti paljon lyhyitä, humoristisia tarinoita, mutta lastenromaaneissa käsitellään myös raskaita ja vaikeita aiheita.

Stanislav päätyi itse kirjailijaksi äitinsä esimerkistä.

– Äitini oli kirjailija, ja lapsena ajattelin, että kirjailijan työ on paljon tavallisempi kuin vaikkapa autonkuljettajan ammatti. Luin 7-vuotiaana venäläisen Nikolai Nosovin lastenkirjan. Innostuin siitä niin kovasti, että päätin siltä istumalta ryhtyä itsekin kirjailijaksi. Oma esikoiskirjani kertoi Moskovan eläintarhasta.

Ensimmäistä kertaa suomeksi

Stanislav Vostokov kertoo ihailevansa monia venäläisiä lastenkirjailijoita sekä esimerkiksi Tove Janssonia ja Astrid Lindgreniä. Stanislavin omia teoksia on verrattu muun muassa Fedja-setä, kissa ja koira -kirjan luoneen Eduard Uspenskin kirjoihin. Stanislaville on kuitenkin tärkeää kirjoittaa omalla tyylillä ja omalla äänellä.

Frosjan talo on kirjailijan ensimmäinen teos, joka on käännetty venäjästä muulle kielelle. Ehkäpä suomalaislapset saavat tulevaisuudessa lukea lisää tarinoita, joihin Stanislav on saanut idean kotikulmillaan kohtaamistaan eläimistä ja ihmisistä.

– Olen kirjoittanut esimerkiksi kissasta, joka nukkui päivät pitkät puuhun ripustetussa korissa ja kävi öisin pienillä retkillään. Tarinan aiheen sain myös miehestä, joka kompastui pusikossa nukkuneeseen hirveen!

Entä miten kävi sen Frosjan kotitalon kanssa? No, se löytyi kyllä, mutta melko erikoisesta paikasta – eikä kaikki sittenkään ollut ihan entisellään.

 

 

Kavereiden kanssa aina pärjää

ARVOSTELU:
Stanislav Vostokov: Frosjan talo. Suomennos Katri Kulmala. Suomennoksen stilisointi Hannu Hirvonen. Kuvitus Maria Vorontsova. Karisto 2015. 110 sivua.

frosjan_talo_kansi

Luin Stanislav Vostokovin kirjan Frosjan talo. Se kertoi tytöstä nimeltä Frosja. Frosja asui vanhassa talossa Aglaja-mummonsa kanssa. Frosjan talo sijaitsee pienessä Isälä-nimisessä kylässä. Onhan Frosjalla vanhemmatkin, mutta he ovat… no… geologeja, ja aina matkoilla. Mutta onneksi Frosja ja Aglaja pärjäävät ihan hyvin kahdestaankin. Ja onhan heillä myös ystäviä.

Kaikki on siis hyvin, kunnes periaatejuoppo Nikanor langettaa kirouksen Frosjan päälle. Aglaja on korjaamassa taloa kun äkkiä tippuukin tikkailta ja joutuu sairaalaan. Frosjan on pärjättävä nyt aivan yksin. Tai no, ei nyt aivan yksin. Asuuhan talossa myös kana, joka osaa sanoa: ”Ihanaa ja kamalaa” ja karhu. Mutta äkkiä talolle alkaa tapahtua kummia. Frosjan ja hänen kahden ystävänsä on otettava narut omiin käsiinsä…

Frosja on tarmokas tyttö, jota ei pelota luottaa omiin vaistoihinsa tai kykyihinsä. Eikä hän epäröi ottaa komentoakaan omiin käsiinsä. Aglaja taas on hyvin terävä ja tarkka, mutta kuitenkin aika mukava. Hän pitää kasvimaan hoidosta yli kaiken.

Pidin kovasti kirjasta. Se oli kirjoitettu hyvin ja hauskasti. Toisaalta mielestäni Frosjan vanhemmat olisivat voineet jossain vaiheessa tulla kuvioihin. Kirjaa oli mukava lukea. Se on hyvää iltalukemistakin, koska tarina ei ole kovin jännittävä. Mielestäni se sopii 8–13-vuotiaille tai iltalukemiseksi myös pienemmillekin. Myös vähän vanhemmatkin saattaisivat kiinnostua kirjasta, jos vain ovat lapsenmielisiä. Hauskoja lukuhetkiä!
Sofia 12 v, Valveen sanataidekoulu, Oulu

 

 

Hupaisa Herra Gummi

ARVOSTELU:
Andy Stanton: Olet ilkimys herra Gummi. Kuvitus David Tazzyman. Suomennos Jaana Kapari-Jatta. Teos 2014. 180 sivua.

HerraGummiIlkimys

Andy Stantonin kirja Olet ilkimys herra Gummi kertoo herra Gummi-nimisestä miehestä, joka vihaa lapsia ja hauskanpitoa. Tarinassa herra Gummi yrittää päästä eroon keijusta, joka lyö Gummia paistinpannulla päähän, jos hän ei pidä puutarhastaan huolta. Kirja on hauska, iloinen, sopivan jännittävä ja tosi hassu.

Erityisesti mieleeni jäi kohta, jossa koira sotki Gummin puutarhan ja keiju raivostui siitä. Gummilla meni monta päivää puutarhan siivoamisessa. Kirjan päähenkilö on herra Gummi, ja muita tärkeitä henkilöitä kirjassa on esimerkiksi Gummin kylpyammeessa asuva  keiju, tyttö nimeltään Polly, mies nimeltään Perjantai O´Vela sekä Jaakko-koira. Hauskimpia ovat Gummi ja Jaakko-koira.

Kirjan on kuvittanut David Tazzyman, jonka kuvitukset ovat mustavalkoisia. On hyvä, että kirjassa on kuvia. Se tekee lukemisesta helpompaa ja selventää tarinaa. Kuvat näyttävät siltä niin kuin ne olisi piirretty nopeasti hutaisemalla ja siksi ne juuri ovatkin hauskoja.

Gummi-sarjasta on olemassa kolme muutakin kirjaa, kuten esimerkiksi Herra Gummi ja Piparipohatta, joka on Gummi-sarjan toinen osa. Se kertoo herra Gummista ja Ville Viljamista, jotka yrittävät ryöstää pipariukon rahat. Sarjan toinen osa on yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin, mutta tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän ykkösosan tarinasta.

Suosittelen kirjoja periaatteessa vaikkapa ykkösluokkalaisesta aikuiseen saakka. Kirjoja on helppo lukea ison tekstin ja kuvien takia. Vaikka kirja näyttää paksulta, se on silti helppo.
Hertta, 11 v Valveen sanataidekoulu, Oulu

 

Maurin lumottu puhelin

Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin. Otava 2015. 95 sivua.

MauriKansiLÄH

Mauri ja vähä-älypuhelin kertoo pojasta nimeltä Mauri, jonka paras kaveri Bashir muuttaa Egyptiin. Mauri päättää kaivaa tunnelin Egyptiin, että voisi olla Bashirin kanssa, ja että Bashir voisi tulla Suomeen tunnelia pitkin.

Bashir on rohkea kaveri, sellainen joka uskaltaa puhua kaikesta. Mauri taas on aika kekseliäs. Maurilla on puhelin, joka muuttuu yöllä iPhoneksi5:ksi, vaikka päivisin on naamioitunut tavalliseksi Konegtig-puhelimeksi.

Muita kiinnostavia tyyppejä kirjassa ovat kummalliset halihalityypit, joilla on lumotut puhelimet, ja jotka halaavat toisiaan koko ajan. Halihalityypit alkavat lähetellä viestejä Maurille Whatsappiin, koska kilpikonnat niiden kotisaarella eli Nakuna-Uusi-Beba-saarella ovat vaarassa. Kirjassa on siis vähän luonnonsuojeluakin mukana.

Kirja oli kiinnostava ja hauska. Oli kiinnostavaa seurata, pääseekö Mauri Egyptiin. Olisin toivonut, että olisi päässyt.

Kirjassa on mustavalkoinen kuvitus, jonka oli tehnyt Veera Salmi itse. Kuvat ovat tosi kivoja. Ne näyttävät vähän lapsellisilta, mutta varmaankin tarkoituksella.

Uskoisin, että tästä kirjasta voisivat pitää kaikki. Toivon kirjalle jatko-osia.
Leonardo 9 v, Helsinki

 

Toiminta



Tutkimushanke: Suomen uusi lukutaito

OKM:n rahoittamassa pilottihankkeessa testattiin miten sähköinen lukeminen vaikuttaa 4-luokkalaisten lukuintoon. Lue lisää


Varhaiskasvatukseen: Lue lapselle

Faktatietoa ääneen lukemisen merkityksestä, kirjavinkkejä ja käytännöllisiä ohjeita vanhemmille ja varhaiskasvatukseen. Lue lisää