Tulostettava versio

Anne Hänninen

Maa ja taivas mustaa, pohjoinen vyöhyke.
Leveysaste 61 ja pituusaste 25 jatkuu jonnekin
eri valoon ja ilmastoon. Hyvästien kartastot.
Joululauluissa sypressit ja ave mariat,
sadon juhla, jo tyhjennetty.
Palelee ruukkuun työnnetty kataja parvekkeella.
Kaipaan lapsuutta ja kaipaan maailmaa,
minne menisin kotiin?
Kaipaan liian paljon vai liian vähän?
Aloillani, jotta löytäisin rauhan; siroteltu
minne tahansa.
Tähdet taivaan laella tiennäyttäjinä,
silmät ikkunan takana
odottavat kotiinpaluuta.

(Teoksesta, Surusidonta, WSOY 2009)

Olin nuori, matkalla Leningradiin. /
Vastapäätä vihreässä junassa viisikymppinen nainen /
sanoi: "En koskaan löytänyt sitä oikeaa." /
Hän on vanha nyt, tai kuollut, /
ja minä kuin hän – enne: /
matkalla paikkoihin, joiden nimet muuttuvat, /
eivät tärkeitä, enkä koskaan löydä oikeaa. /
Aika, kuin lentomatka, lento unessa, /
eksyneenä, vaikka suoraa kuin junaraide, /
jyskyttää rinnassa. /
Ajat kiertyvät pisteeksi, suljetaan. /
Mutta loppua vailla? /
Kukaan ei ymmärrä samoin ja ajoissa, /
yhtä aikaa mitään; /
ehkä käsittää lauseen, kuvan, tien varrelta /
muutaman vaikutelman, joistain kasvoista /
vähän painuu mielen hiekkaan; /
liukenee syvempiin uniin, poissaolon hämärän taa: /
olemme yhtä, vaikka emme kulkisi vierekkäin, /
yhdessä hiekan unta, valkoista ja kultaista. /
Emme edes tuulen omaa.

(Teoksesta Oljilla täytetty nainen, WSOY 2005)

Anne Hänninen (s. 1958) on opiskellut muun muassa kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Nykyisin hän asuu Hämeenlinnassa ja on vapaa kirjailija. Hännisen runoja on julkaistu useissa antologioissa sekä käännetty ruotsiksi, englanniksi, islanniksi ja venäjäksi.

Yön tina sulaa aamuun, WSOY 1978
Auringonlaskun portaat, WSOY 1980
Tulitemppeli, WSOY 1982
Ikuisuudenavara, WSOY 1986
Sekuntipilarit, WSOY 1989
Hedelmäntäysi, WSOY 1992
Miekkaliljat, WSOY 1994
Musta Vuode, WSOY 1997
Tuulen vilja, WSOY 2000
Sateen muisti, WSOY 2002
Oljilla täytetty nainen, WSOY 2005
Eletyn valo: valitut runot 1978-2005. WSOY 2008
Surusidonta, WSOY 2009