Tulostettava versio

Eeva-Liisa Manner

Kuva: Tammi

Kontrapunkti

Ne kaikki putosivat sylistäni,/
puutarha, piha, talo, äänet, huoneet,/
lapsi: pääskynen ja kala kädessään,/
putosivat maahan/
joka kivet työnsi.//

Olen tyhjä huone,/
ilmansuunnat ympärillä,/
kivet ilman jalkoja,/
istuvat kivet, opetetut./
Mutta kädelläni/
kohoaa kaikki mitä rakastin,/
piha, ruusut, saviruukkutalo,/
täydellinen,/
talo niin kuin kota, hiljaiset siemenet,/
kuolema ja liike kudoksessaan,//

pieni kaivo, pieni koira, näkymätön kaulanauha./
Pieni huone, pienet luukut, pienet vilkkaat nauhakengät/
sydäntä ja juoksemista varten./
Kengät kammiosta eteiseen/
juoksevat ja vereen rakentavat/
lapsensormin kivilaiturin/
kivisiä soutajia varten.//

Unet niin kuin kivet/
syvyydessä,/
luetut, omistetut kuolemalle./
Ja luukuista, korvista/
viritetyt linnut leijailevat/
naurua nokassaan,/
mozartin pisaroita/
zart zart

(Kokoelmasta Tämä matka, 1956)

Eeva-Liisa Manner (1921-1995) on sodanjälkeisen kirjallisuutemme merkittävimpiä kirjailijoita. Helsingissä syntynyt Manner vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Viipurissa. Manner tunnetaan modernismin uranuurtajana, joka uudisti ja kehitti suomalaisen runouden ilmaisua. Mannerin läpimurtoteos Tämä matka ilmestyi vuonna 1956. Runojen lisäksi Mannerin tuotantoon kuuluu näytelmiä, kuunnelmia, proosaa ja esseitä. Hän toimi myös kriitikkona ja suomentajana. Manner suomensi mm. Shakespearea ja Hesseä, ja hänen runojaan on käännetty useille kielille.

Palkinnot:

• Valtion kirjallisuuspalkinto 1952, 1957, 1960, 1961, 1967
• Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968
• Kääntäjäpalkinto 1975 (yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa)
• SKS:n palkinto 1957, 1960
• Aleksis Kiven palkinto 1961
• Mikael Agricola-palkinto 1962
• Tampereen kaupungin palkinto 1956, 1959, 1960, 1965, 1968, 1971, 1976
• Hämeen läänin taidepalkinto 1972
• Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976