Hannu Niklander
 |
| Kuva Atena |
Täältä asti oli isäni noudettava / reumatisminsa / kun oikeaa olkapäätä särki / niin peijakkaasti että joka aamu piti nousta varhain. / Sen vaivan saa junassa / kun torkkuu nojaten jäiseen ikkunaan / maili mailin perään / Sept-Îles, Laforest, Malachite, Beauséjour / aina Manitobaan asti / isosedän tykö haapapreerian maatilalle: / Mulvihill, Kalevala, Eriksdale, / ja välillä taas hauskempaa: / Winnipegin raitiovaunulla / St.Boniface’iin neitejä katsomaan. / Ja sitten ikämiehen olkapäät villaliivin suojissa / matkamuistoina kolotus ja kankeus. / Jos jotain olen isältä opiksi ottanut, niin sen että talvisissa / junissa / joissa hiilensauhu vaihtui naftan / katkuun, / en asetu ikkunapaikalle, pysyn kernaammin valveilla, / katselen ruudulta jääkukkia / ne puhkeavat kirjoon kuin isäni kaikki säryt / kun ajamme valoisan kauppalan halki.//
(Kokoelmasta Hopeatornien maa, TAI-teos, 2008)
Hannu Niklander (s. 1951) asuu Karkkilassa ja Vihdissä. Hän on kirjoittanut mm. runoja, romaaneita ja novelleja sekä matkakirjoja ja esseitä. Niklander aloitti kirjallisen uransa runokokoelmalla v. 1974. Niklander on saanut Valtionpalkinnon v. 1999 romaanistaan Aurinko katsoo taakseen.
Niklanderin runotuotanto:
- Kotiinpäin (runoja), 1974
- Maakuntalaulu (runoja), 1979
- Kauniisti niiaava tytär (runoja, käännetty myös ruotsiksi 1989), 1983
- Suksien surujuhla (runoja), 1985
- Muodonmuutoksia (runoja), 1987
- Hopeatornien maa (runokokoelma), TAI-teos 2008
|
Tulostettava versio