Heli Slunga
 |
|
Naiset kyllä korjaavat jäljet, lakaisevat rikkinäisten kotien / sirpaleet, pitävät kylmän loitolla, ruoan lämpimänä, / tikkaavat haavat, hymyilevät, valheista pahinta. Naiset aina / järjestävät kaiken, mutta vihaavat eniten luottavaisuutta, / jolla mies painaa päänsä tyynyyn, pyytää lääkkeen, sulkee / silmät. Ikään kuin uskoon olisi jotain syytä. ikään kuin / olisi turvassa.
(Teoksesta Varjomadonna, Minerva 2009)
Tervolan Vanha Kirkko/
lukukauden päätösjumalanpalvelus./
Meidät kyörätään sinne keväisin, lauma/
haisevia häliseviä murrosikäisiä./
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!/
Koivunkorvat vielä niin naurettavia/
ettei niistä voi puhua,/
ruoho keltainen ja maa musta,/
joki tulvii melkein kirkon pihalla/
ja valo on niin armoton että paljastaa kasvoistamme/
jokaisen kukkivan märkäpään/
mutta se on tulossa, se on!/
Lippalakit ja aurinkolasit/
pois ovella, opettajat luovat varoittavia silmäyksiään./
Perseennuolijat ja uskovaiset menevät eturiviin ja veisaavat/
muidenkin puolesta, takarivissä purukumeja piiloitetaan sopiviin/
koloihin/
virsikirjoihin kirjoitetaan rivoja tekstejä./
Alttaritauluissa kärsivä Jeesus niin ruma etten edes halua uskoa/
tuoksu on aina ollut sama, varmaan 1600-luvulta asti/
jolloin esi-isämme hiestynein voimakkaina kiiltelevin/
lihaksin pystyttivät kirkon tukipilari kerrallaan/
oikealla puolella rakas Maijani/
vittupääsisjotupakalle, se kuiskaa/
ja kun me päästään, me juostaan,/
hautuumaan kuusiaidan taakse/
me suorastaan lennetään./
Kesä on taas tunnilla lähempänä/
vielä päivääkään siitä ei ole/
kulunut pois
(Teoksesta Jumala ei soita enää tänne, Minerva Kustannus 2008)
Heli Slunga (s. 1982) on Tervolasta kotoisin oleva kiiminkiläinen runoilija. Slunga on opiskellut viestintää Länsi-Lapin ammatti-instituutissa ja toimii tällä hetkellä vapaana toimittajana. Vuonna 2007 Slunga sai J.H. Erkon runokilpailussa jaetun toisen sijan.
Tuotanto:
- Jumala ei soita enää tänne, Minerva Kustannus 2008
- Varjomadonna, Minerva Kustannus 2009
|
Tulostettava versio