Juhani Kellosalo
 |
| Kuva: C-G Hagström |
Cantus arcticus
Kuovit ovat lentäviä aarioita,/ aurinko paistaa viivaston alta/ alavan maan arkaan vihreään./ Pitkä on varjoni,/ pimeän ruokkima, silti/ minä se olin joka kerran sain nähdä/ mihin sateenkaari päättyy,/ romahtaneen ladon eteen Limingassa./ Huilu on valon polku,/ kevyt kuin joen läike, kevyt/ mutta solmuja täynnä/ ja pettävä vaeltaa,/ silti ihmeitä on, vaikka ei/ ihmeitä kummempia,/ linnut laulavat,/ varjo on vain varjo.
(kokoelmasta Syntynyt outoon satuun, WSOY 2006)
Juhani Kellosalo (s. 1951) on Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva kirjailija sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori. Kellosalo asuu perheineen Etelä-Pohjanmaalla. Kellosalo sai J.H. Erkon erikoismaininnan esikoisteoksestaan 1987. Vuonna 2001 hän oli YLE:n Tanssiva Karhu -runokilpailun palkintoehdokkaana kokoelmallaan Kelluvien kivien siltaa.
Tuotanto:
Runokokoelmat
- Kaikki palaa maan savuun, WSOY 1985
- Lintu laulaa nimettäkin, WSOY 1987
- Liekin varjo hahmosi, WSOY 1991
- Kivun valo, WSOY 1993
- Baabelin kartta, WSOY 1997
- Kelluvien kivien siltaa, WSOY 2000
- Tiet vievät muualle, WSOY 2003
- Syntynyt outoon satuun, WSOY 2006
Proosa
- Hanneksen evankeliumi, WSOY 1994
- Kymmenen, WSOY 2004
|