Karri Kokko

Kuva: Matti Sipilä

12

Niin pitkät ja niin intensiiviset tilaratkaisut, keskiviikkojen
ympärillä yksin aikaa muttei ainuttakaan valmiutta käsitellä
ns. uturajan riippumietteitä tai muita periytyviä kysymyksiä.
Mutta aion kirjoittaa omat Pitoni oikaistakseni tämän kaiken.
Tässähän ei ole kahta, näkijä on sama kuin se mitä nähdään,
hän on aina, aina mielessäni, ei siis ilona enempää kuin minä
itsekään olen aina iloksi itselleni, ei siksi että hän on kaunis
vaan siksi että hän on enemmän minua kuin itse taidan olla!
Kyyhkyjä ovat silmäsi, joo, mutta kuka silloin puhuu, mies
vai metafora itse? Mies. Mielestäni mies, sillä vaikka emme
rakastaessa muutu yhdeksi ja samaksi vaan uudeksi muuksi,
hänen puheessaan toistuvat toisen sisällä vierailemisen kuvat.
Sinulla on kukikkaat pöksyt, pian ei niitäkään, älähän vielä.
Tämä on varmasti vaikein tehtävä, jonka olen ikinä täyttänyt.

(Teoksesta Vapaat kädet, poEsia 2007)

Karri Kokko (s. 1955) on helsinkiläinen runoilija ja toimittaja. Kokon esikoiskokoelma Uno boy ilmestyi vuonna 1982. Karri Kokon runoblogeja ovat mm. Muistikirja, Blonde on Blonde ja Toisin sanoen.

Tuotanto:

• Uno boy, WSOY 1982
• Varjofinlandia, poEsia 2005
• Beeasily, yhdessä harry k stammerin kanssa, xPress(ed) 2005
• Ilmaisin asiani, Ankkuri 2006
• Vapaat kädet, poEsia 2007
• Avokyyhky, lattiaheroiini, ntamo 2007
• MMVII, ntamo 2008
• Mitä ehkä, ntamo 2008
• Così fan tutte, ntamo 2008