| Lukukeskuksen kirjallisuuslehdet: |
| » |
LUKUfiilis  |
| » |
Vinski |
Tulostettava versioKristiina Wallin
Kun kaupunkiin tulee talvi, irvistän hassusti. Kun kaupunkiin tulee talvi, kasvatan
sääriini paksun mustan karvan ja teroitan hampaani isoisän viilalla. Jätän lumeen
suuria jälkiä, jäädytän kadut hengenvaarallisen liukkaaksi ja syön hiekoitussoran to-
rilta. Illalla riittää joku lapsista, pehmeä lempeä liha. Minulle on turha tarjota kuu-
maa mehua, laskiaispullaa, pulkkamäestä kantautuvaa naurua. Tiedän, että lumihiu-
tale on vettä ja kidesymmetriaa. Minä olen vettä ja hajoavaa liikettä.
Toinen vaihtoehto: Aurinko putoaa alas. Kalatehtaan pakastinaltaat sulavat ja vesi
virtaa kaikkialla. Katkaravut grillaantuvat omia aikojaan, villamyssy kutittaa otsaa.
Makaamme uimapatjoilla lämpimässä vedessä ja katselemme sysimustaa taivasta.
Hengitys käy katkonaiseksi / alamme pelätä toistemme liikahduksia / alamme pelätä
emmekä näe, kuinka kauniita kivet ovat, esimerkiksi kivet. Emmekä huomaa, että
kivien sisään aukeaa äärettömyys kuin lumi, kuin lumen soittamat päivät, hiljaiset.
Kolmas vaihtoehto: Minussa on yhdyskunnittain puluja.
(Teoksesta Jalankantama, Tammi 2009)
Kädessäsi vihreä möykky luita ja limaa /
pöllön oksennuspallo, /
aavistus heinän hajua, takkuista karvaa //
katso tarkemmin, preparoi ruohonkorsien takaa /
aukeava niitty, nosta vihreä esirippu /
kuinka juoksimme timotein ja ohdakkeiden halki /
laskimme jalat, kolmekymmentä varvasta lietelannan värjäämään virtaan /
ja vannoimme ikuista ystävyyttä //
ei aavistustakaan patetiasta /
vaikka leikkaamme ihon, painamme sormenpään /
sormenpäätä vasten, ei aavistustakaan /
että talot kasvavat vielä kattojensa läpi, betoni /
pisaroi, omenapuun oksille /
on opeteltava kiipeämään yhä uudelleen muistettava kuinka korvat /
kasvavat valkoisiksi kukiksi.
(Teoksesta Murtuneista luista, Tammi 2007)
TOINEN OVI
Koira ottaa vieraan vastaan/
aallonmurtajalla,/
näyttää takapihat ja naiset,/
jotka kutovat/
pikkukaupungin tiukkaa kudosta./
Kangaspuut loksuttavat,/
pahansuovat leuat,/
vahvaa sarkaa/
tarkkaan piirretyn mallin mukaan./
Loimilangat ankkuroivat/
talot tiukasti paikalleen/
ja kun tuuli tempoo/
hulpioreunaa,/
on parasta sulkea silmät ja korvat,/
sillä moni on pudonnut,/
ja putoaa./
Sukkula syöksyy lankojen alta,/
ilmekään ei värähdä/
eikä käsi nouse tervehdykseen./
Täällä osterit ovat kalliita/
ja majatalot suljettu./
Jos vieras jää,/
saa luvan tulla järkiinsä,/
vaihtaa kirjavat vaatteet/
ja ajatukset/
johonkin käytännöllisempään/
tai kävellä lankulle./
"Jo vuosikymmeniä, rakkaani,/
sinun parhaaksesi."/
Pidä silmät auki,/
kun putoat./
Hame on laskuvarjo,/
ameba,/
eivätkä mykät kalat vaadi/
kuin uimaan/
niin syvälle,/
että löydät kaulastasi/
ikivanhat kidukset./
Aaltojen alla Virginia/
ojentaa taskustaan kiven:/
sileä ja lämmin.
(Teoksesta Kengitetyn eläimen jäljet, Tammi 2005)
Kristiina Wallin (s. 1971) on tamperelainen runoilija, kirjansitoja ja sanataideopettaja. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja työskennellyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, sittemmin sanataideopettajana. Hänellä on taidekirjansitojan koulutus, ja hän myös opettaa kirjansitomista. Wallin on tehnyt taiteilijakirjoja sekä runoihinsa pohjautuvia installaatioita. Kengitetyn eläimen jäljet (2005) on hänen esikoisrunokokoelmansa.
"Kirjoittaessa voi olla lapsi – nähdä sellaista, mitä ei ole ja heittäytyä sanan vietäväksi. Voi olla kaikkivoipa luoja ja rakentaa kokonaisia maailmoja. Samalla saa unohtaa itsensä: minä en kirjoita, vaan jokin minussa kirjoittaa."
"Kirjoittaminen on hengittämistä ja hyppäämistä. Joka päivä pitää uskoa siihen, että pudotuksen aikana oppii lentämään, vaikka juuri eilen olisi tullut pää tai peppu edellä alas. Rytinällä."
Tuotanto:
Runokokoelmat:
- Kengitetyn eläimen jäljet, Tammi 2005
- Murtuneista luista, Tammi 2007
- Jalankantama, Tammi 2009
Kuunnelmat:
- Sininen muna, 2004
- Prinsessa, 2004
- Komerojänis, 2005
- Puhallus, 2006
- Teresa, 2008
Taiteilijakirjat:
- Uni kaukoputkesta ja hevosesta, 2005
- Salaisuus, 2005
- Sanat kuhiseva liha, 2006
Lisäksi Kristiina Wallinin runoja on julkaistu antologioissa.
| Muualla verkossa: | |
| » | Kiiltomato.net, Jalankantama |
| » | Kiiltomato.net, Murtuneista luista |
| » | Kiiltomato.net, Kengitetyn eläimen jäljet |
| » | Tekstinäyte |