Tulostettava versio

Liisa Laukkarinen

Pieni kulho, pieni kuppi, pieni kattila
illallinen kahdelle
sitten yhdelle
ja pian siinäkin on liikaa.
Taakse jäänyt riehakas joukko
katetut pöydät ja valoisa talo
puitten varjossa
tyhjentämistä vailla.
Vieraat tulevat tyhjästä
syövät hengitystä, juovat unta
puhuvat vähän ja ilman ääntä
ymmärtävät
en hämmästy
vaikka tulevat täyteen vähästä
tyytyväiseksi tyhjästä.

(Teoksesta Tähdet lähempänä kuin hän, Enostone 2005)

Liisa Laukkarinen on syntynyt 1944 Laukaassa, opiskellut Tampereen yliopiston draamastudiossa 1965–72, työskennellyt muun muassa rakennuksilla, puutarhassa, ravintolassa, teatterissa, sanomalehdessä ja sairaalassa. Nykyisin hän on vapaa kirjailija. Hänen tuotantonsa keskeisiä teemoja ovat naiseus ja äitiys, viimeisissä teoksissaan Laukkarinen on esiintynyt myös vanhusten ja muiden yhteiskunnassa syrjäytyneiden puolestapuhujana. Useat Liisa Laukkarisen runokokoelmista ovat ilmestyneet saksankielisinä käännöksinä Sveitsissä.

• Vähän aikaa lähellä, runoja, Gummerus 1972
• Luonnollinen aika, runoja, Gummerus 1974
• Vanha kylä. Der alte Hof, runoja, Edition Howeg, Zürich 1976
• Talven ainoa valo. Das einzige Licht des Winters, runoja, Gummerus ja Edition Howeg, Zürich 1976
• Lapsen matka maailmaan, proosateos, Gummerus 1977
• Vanhat merkit, runoja, Gummerus 1978
• Huomisen tausta, runoja, Gummerus 1979
• Kuoleman huolenpito, runoja, Gummerus 1980
• Toinen nainen, runoja, Gummerus 1982
• Härkä ja hyvä mies, romaani, Gummerus 1983
• Vahva ja avuton, runoja, Tammi 1985
• Isä tuli myyneeksi maan, runoja, Tammi 1987
• Tämä hämärän maa, runoja, Tammi 1990
• Veli, dokumenttiromaani, Tammi 1991
• Oi Nausikaa, Atena 1994
• Yhden asian mies. Asperger-lapsen kasvu aikuiseksi. (Yhdessä Marius Rüfenachtin kanssa.) Tammi 1998
• Jos Jumala on. Tieni ortodoksiksi, Tammi 1999
• Tähdet lähempänä kuin hän, Enostone 2005