Olli Sinivaara

Oksymoron

Taas veistät veneitä kitkasta, kaarnasta/
jota yö työnsi sinun ja sen toisen väliin/
kaksoisolennon josta teet pelkkää kuvaa//

suru – taas käytän nimeä jota en tunne/
sanomaan sen mitä ei voi ja on pakko –/
napsii suupaloja laiturin pitkästä pöydästä//

tikkuja kitalakeen, tervaa ikeniin, liejua/
sinne missä tähkästä kasvaa sana/
missä kaura puidaan ja kaadetaan korvaan//

kuin tilauksesta – taas käytän vertausta/
kutsun kaikuja jotta itku kriisipuhelimessa/
tulisi muualta ja kaukaa – tilauksestani//

veneet huokailevat, hakevat tasapainoa/
maan ja veden välillä, ja älkää unohtako pilviä/
joiden pensseli jää joka päivä pesemättä//

ranta pyytää luokseen avoimin suin ja sylin/
vieraanvarainen avanto lupaa lämpöä/
lyö lisää klapeja hiusten tuulenpesään//

syysaamuna ei kukaan tule häiritsemään/
kun yhdessä rehottavien roskisten kanssa/
yrität todistaa että kaikista evoluution oikuista//

juuri sinä olet se pakkolaskeutunut paradoksi:/
kaaoksen järjestysmies, valistuksen vastavalo,/
kielen kynnys lähellä vettä ja matojen ääntä.

(Teoksesta Hiililiekki, Teos 2005)

Olli Sinivaara (s. 1980) on kotoisin Tampereelta ja opiskelee filosofiaa Helsingin yliopistossa. Hänen runojaan, arvostelujaan ja esseitään on julkaistu monissa suomalaisissa kirjallisuuslehdissä, muun muassa Nuoressa Voimassa ja Tuli & Savussa, jonka toimitukseen hän kuuluu. Sinivaara on myös suomentanut ranskalaista filosofiaa ja runoutta. Hiililiekki on hänen esikoiskokoelmansa.

Tuotanto:

• Hiililiekki, Teos 2005
• Palava maa, Teos 2007
• Valonhetki, Teos 2009