Satu Manninen
 |
| Satu Mannisen omakuva |
Leikkaan potilaat anatomian kirjan kaavakuvista,
paperinohuen ihon alla veri ei kierrä.
Piirrän virtaavan suoniston, leikkaan kasvaimet
ja umpisuolen. Potilaat taittuvat kivusta origameiksi.
Hoitajat lipuvat lokkeina ohitse,
tunnen siiveniskut palleassani.
(Teoksesta Sydänfilmi, Gummerus 2009)
Virginia:
On yksinäistä elää saarella kuin kuningatar. /
Silitetty valkopukuinen nainen joka ei löydä siltaa, vain vettä. /
Istun hypnotisoituna tuolissa, pääni päällä ilmaa, ei kattoa, /
minuun sataa ja tuulee lakkaamatta. /
Liinavaatteet kaapissa viikatut, valkoiset, ulospäin ei huomaa /
miten kivi sisällä hitaasti murtuu, halkeama leviää. /
Katson itseäni peilistä, miten rumasti pusero istuu. /
Kun kosketan näkymää, se onkin veden kylmä pinta. /
Lisään puita kaminaan, jotta lämpö tarttuisi, /
kuvittelen tulipalon, liekit loimuavat paperin yli. /
(Teoksesta Sateeseen unohdettu saari, Gummerus 2007)
Satu Manninen (s. 1978) on helsinkiläinen runoilija ja valokuvaaja. Hän on valmistunut Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta. Hänen esikoiskokoelmansa Sateeseen unohdettu saari ilmestyi vuonna 2007. Mannisen runoja on julkaistu myös Runot 2007-antologiassa.
Palkinnot:
- Suuri runokilpailu 2007
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2007
- Kaarlen palkinto 2008
Tuotanto:
- Sateeseen unohdettu saari, runokokoelma, Gummerus 2007
- Sydänfilmi, runokokoelma, Gummerus 2009
|
Tulostettava versio