| Lukukeskuksen kirjallisuuslehdet: |
| » |
LUKUfiilis  |
| » |
Vinski |
Tulostettava versioSilja Järventausta
Pieni mielipide. Suurin tarkoitukseni on saniainen. Menen /
Kuva: Heini Lehväslaiho
ja teen kaikki tämän kasvin takia. Minulla on mennyt paljon. /
Kokeilin ensin makuuyritystä kadulla, alikulkua, alisteista /
asemaa. Tutkin ja toimin. Seurasin ajatuksia. Kertaakaan /
ei herännyt. Minun päivänä paikka on kasveissa, uusissa /
leikkuupöydissä, käänteissä. Keskeinen tehtäväni on peitota.
Osaan seisoa puun alla katsomatta mitään tai maata osallisena /
auton alla ja tuskitella auton pohjan likaisuutta. Minulla on /
monia hyviä taitoja. Erikoistaitoja. Kuten lian näkeminen /
muovikorin tai auton pohjassa. Haluni suuntautuu kaikkiin /
pohjiin, joihin voin kurkottaa, kurkistaa koreihin ja toimittaa /
asioita. Osaan keittää levyllä. Olen jalkojen kanssa täällä. Minä /
toivon paitapuseroa tänä iltana. Olen jalkojen kanssa kävelevä.
On myös niin, että toivon siniruudutettua ihoon kiinnittyvää /
paitapuseroa. Lohkeilevan taitettua, joka asentuu ihmeellä /
jonkun päälle. Onkin toivottu, että nakisin sen ainakin hänen /
päällään. Se on illan keltainen, kun rullaluistelen maata pitkin, /
maanvalkoista pitkin. Ruudutettu kangas, jossa pussilahkeita, /
kouruja, saniaisen hajua. Onkin toivottu, että se olisi vaaleaan /
suuntaan menevä, kerälle menevä toivotus, jonka otan.
(Teoksesta Liputettu päivä, Teos 2008)
Joka päivä helpot vastaukset ovat tässä. Ne ovat vastauksia ensimmäisiin ja viimeisiin kysymyksiin. Kuinka hyvä on, kun osaa vastata niihin? Miksi ei riitä se, että muistan kauniin päivän. Ja se päivä on tänään kaunis ja sama. Miksi asiat on pantava järjestykseen, ilta aamun jälkeen. Miksi ei riitä aika, jolloin pimenee, mutta toinen istuu yhtä lähellä. Ne olisivat asettuneet paikoilleen. Yhden kerran vielä vastaan sinulle. Kuuntele minua. Halusin aina sanoa, tässä olen. Sen enempää ei tarvittu. Sen jälkeen olisin oppinut vielä enemmän. Vaikka kerron kallioista ja kivistä. Vaikka kylmille kallioille sataa vettä. Selitän avaruuden. Kaikki se näkyy tehtävien alla, vastauksissa. Jokaisessa liikkeessä. Jokainen liike maapallolla, jokainen muutos. Rakkaus siihen, miten marjat varisevat puista on samaa. Putoaminen ei ole kuolemista. Putoaminen on yhtä suurta. Sen aikana voi elää uudestaan niin monta kertaa kuin ehtii. Aika tulee pidemmäksi. Ehtii enemmän.
(Teoksesta Patjalla meren yli, Teos 2006)
Silja Järventausta (s. 1977) on helsinkiläinen runoilija ja kasvatustieteiden maisteri. Hän on kotoisin Seinäjoelta. Järventausta on opiskellut Helsingin yliopistossa sekä Kriittisessä korkeakoulussa ja Snellman-korkeakoulussa. Hän on työskennellyt mm. yliopiston sotalapsiprojektissa, Kansallismuseossa sekä Ebeneser-säätiön Lastentarhamuseossa. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Elävien runoilijoiden klubin vuosikirjassa (MotMot 2000), Tuli&Savu -lehdessä, Nuoressa Voimassa, Parnassossa ja OEI-runouslehdessä.
Tuotanto:
- Patjalla meren yli, proosarunoelma, Teos 2006
- Liputettu päivä, Teos 2008
| Muualla verkossa: | |
| » | Kiiltomato.net, Patjalla meren yli |
| » | Kiiltomato.net, Liputettu päivä |