Timo Harju
1.
Kosteus tihkuu television saumoista,
kaappikellosta joka ei enää lyö, siististi
pedatusta sängystä, valokuvista.
Kyyneleet valuvat oven alta
vierivät käytävää pitkin kierähtävät hissiin,
sitten toista käytävää pitkin, ulko-ovi on jo lähellä,
pääsevät ulko-ovelle! pääsevät ulos!
hoitajat rynnistävät kyynelten perään saavat kiinni
ja maanittelevat väkisin takaisin sisälle kirjoitan
kapuloita itkuun. puolapuita.
2.
Lähteminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.
Vuosi sitten tuon oven takana, varoitti
vanhainkodin johtaja, että nämä
vanhukset täällä
eivät ole
mitään suloisia mummoja ja pappoja.
Se oli ehkä vitsi.
3.
Haluaisin että vanhainkoti aukeaisi
joo kaikki ovet raukeaisivat
ja mummot ja papat lepattaen ulos
ryppyineen rullatuoleineen
kuin lehmien kevätlaidun säntäävän kirkas.
Mutta eivät he juokse, siksi
tule katsomaan pilviä vanhainkodin käytävillä.
(Teoksesta Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, ntamo 2009)
Timo Harju (s. 1980) on turkulainen esikoisrunoilija. Hän toimii lyriikan ja sanataiteen opettajana sekä kriitikkona. Harjun runoja on aiemmin julkaistu Reviiri 2002 –antologiassa sekä Tuli&Savussa.
Tuotanto:
- Kastelimme heitä runsaasti kahvilla, ntamo 2009
|
Tulostettava versio