Vesa Haapala
 |
| Kuva. Irmeli Jung |
I Vanha teema: kiveen on hakattu nimesi, jäätikkö riipii graniittiin harmaan, / mustan, punaisen vyöt, petaa saarille hulmahtavat hiukset ja linnunluut. / Niille astui jalka, kun meri kehräsi myrskyt ja ulappa korahti vuosituhanten / lunta. Tauotta iskivät vuokset hampaansa yhteen, mylläsivät lohkareita. / Joku näki Alfan, joku Omegan, joku solujen jumalattomat vuodet. Tätä teologiaa / rakastaa jokainen: ranta ruotii laivat, viskaa ravat meren kirnuun ja olemme / osalliset katoamisesta. Kuinka helpoa uskoa pudotukseen, siihen joka tulee, / väistämättä, unohtaa kaunat ja korulauseet. Haukkaa suullinen auringon soraa, / köli on jo mennyt. Ehkä sanot: jos kuva olisi tarkempi, ei meillä olisi muuta.
(Kokoelmasta Termini, Otava 2009)
PERHEALBUMI III
Suurin niistä on rakkaus, sanon taas, sinä etsit aikaa paperilla, tutkiskelit/ itseäsi, ihmiszeppelin. Tulla metsäopista, mennä runousoppiin, siementää,/ pettää puita, polttaa maa karrelle ja ruohot, vanneta mäntyjen tyvet katajalla,/ väkipyörällä, taata käpysato joka kartanolle, näitä minulle kerroit. Miten/ tahdoinkaan pelastaa sinut onnellisen muiston nahkaan, samoihin kehyksiin,/ joissa istuimme betonitalossa maaseutumuistojen jälkeen, alkaa näin: suurin/ niistä on rakkaus, tyhjässäkin, missä mitään ei voi antaa, ja annamme sen/ toisillemme. Mutta sinulla ei ole kasvoja, vain köhähdys suuta, paljon/ puhetta, niin hallitset eläviä ja kuolleita.
(Teoksesta Vantaa, Otava 2007)
Vesa Haapala (s. 1971) on Keuruulta kotoisin oleva Vantaalla asuva runoilija sekä kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt väitöskirjan Edith Södergranin tuotannosta (2005). Haapalan esikoisrunokokoelma Vantaa ilmestyi vuonna 2007 ja kokolema Termini 2009.
Palkinnot:
-
Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto 2007
-
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 2007
-
Runeberg-palkintoehdokas 2007
Tuotanto:
-
Vantaa, runokokoelma, Otava 2007
-
Runoa! -äänikirja, Otava 2008
-
Termini, runokokoelma, Otava 2009
|