Vilja-Tuulia Huotarinen

Kun muut ryskivät

Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi /
kullanruskea lehmä seuraa minua pienten puiden välistä, /
ei poikkea polulta. Holly Golightly on ikiaikaista heimoa, kapea ja kevyt, /
joskus pelkään että se menee ukkosen mukana, unohtuu sateeseen, /
ottaa myrskyn hentojen lapaluidensa päälle pelkästä lähimmäisenrakkaudesta. /
Kun se katoaa suolle, sumusta nousee kutsuhuuto, suovillan seasta /
lehmän toiveikas laulu, sen luottamus minuun ei hellitä hetkeksikään. /
Holly seuraa hyräillen, kiertää kanssani jokaisen mutkan kohti kotia, /
näin se tahtoo, siihen se on tehty, en tiedä miksi itken.

(Teoksesta Iloisen lehmän runot, WSOY 2009)

Kuva WSOY/Heini Lehväslaiho

LADY HYSTERIA

Jos poika syntyy, polte nousee /
Kun tyttö syntyy, kaiho kohoo //

Äitejä, isoäitejä, tätejä /
kälyjä, serkkuja, siskoja /
leikkikentällä, keinussa, liukumäessä, narutikkailla /
kukaan ei omista heitä /
heidän silmäluomensa ovat ohutta virsikirjapaperia /
he rakastavat enemmän kuin jaksavat /
pitävät huolta, alati huolesta kiinni //

vähän väliä heitä kehotetaan kiertämään kädet polvien ympärille, /
kertomaan itselle: Sinä olet olemassa, sinä olet tärkeä. //

He ovat koulutettuja selviämään kaikesta /
paitsi siitä ettei onnettomuutta tulekaan //

että vauva kapsahtaa katuun /
eikä sille käy kuinkaan //

että huolet menevät ohi /
tyttäret lähtevät /
kaipaavat aina.

(Teoksesta Naisen paikka, WSOY 2007)


Tytöt ovat karanneet./
                     He kävelevät päät pystyssä/
rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat/
valmiiksi muotoillut lupaukset,/
                joista he yli kaiken haluavat vapaiksi./
Yli kaiken he tahtovat rypistää/
sinisen kalvon joka viettelee/
kävelemään vetten päällä./
                         Tytöt tietävät mitä on tehtävä/
kun horisontti näkyy./
Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi./
                        He nauravat päin kasvoja,/
tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen/
ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,/
rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.

(Teoksesta Sakset kädessä ei saa juosta, WSOY 2004)

Hämeenlinnassa asuva filosofian maisteri Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) toimii Viita-akatemian sanataidekoulun opettajana ja esiintyy runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa. Sakset kädessä ei saa juosta on Huotarisen esikoisrunokokoelma. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu lehdissä ja antologioissa. Huotarinen kertoo esikoiskokoelmastaan: "Kivun kohtaaminen on se hinta, jonka maksamme siitä, jos juoksemme suinpäin sakset kädessä, eikä onnettomuutta aina voi välttää. Aina ei voi suojella, edes itseään."

Palkinnot:

• Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas 2004
• Kariston Tiina-palkinto 2006
• Tanssiva karhu -runopalkintoehdokas 2007
• Nuori Manner -palkinto 2007