Suvereenia suunsoittoa
Tuija Lehtisen nuortenromaani kuvaa teini-ikäisten maailmaa vahvasti ja värikkäästi. Roope, varikon kingi ja jengin kovin jätkä, passitetaan isän uusperheestä äidin luokse Savoon rauhoittumaan ja käymään ysiluokan. Muuton myötä karting-harrastus saa luvan jäädä, ja katkeroitunut Roope jää kaipaamaan sitä vauhdin hurmaa, jota hän radalla kiitäessään tunsi. Kaikki on Roopelle yhdentekevää, mikään ei kiinnosta. Hän ei voi sietää blondibimboa äitiään, tämän möhömahaista avomiestä eikä ikäloppuja isovanhempiaan. Kaiken kukkuraksi isä on määrännyt kummisetä Sepon, paikallisen poliisin, pitämään Roopea silmällä. Vastakkaisen sukupuolen edustajatkin osoittautuvat pelkiksi nörteiksi partiotytöiksi.
Piitkä jäähy on kerronnaltaan sujuvaa ja suorastaan koukuttavaa luettavaa. Lehtinen osaa kirjoittaa melkein hämmästyttävän hyvin nuoren miehenalun näkökulmasta, eikä vain tökerösti yritä, niin kuin joskus harmikseen joutuu toteamaan nuortenkirjoja lukiessaan. Vaikka juoni ei sinällään ole mitenkään erikoinen, kirjoitustyyli ja kerronnan rikkaus korvaavat puutteet täysin.
Romaanin henkilökuvaukset upposivat minuun. Lehtinen on tapansa mukaan luonut hieman sekopäiset mutta ihanan sympaattiset henkilöt, joiden puuhista oli hauska lukea. Kirja sisältää uskomattomia tilanteita, jotka putkahtavat lukijan silmiin aivan nurkan takaa. Lisäksi Lehtisen hulvaton huumori maustaa tekstiä entisestään.
Vaikka Roopea ottaa kaikki ja koko elämä rankasti pattiin, ei kirjassa ole kuitenkaan liikaa teiniangstia, vaan juuri sopivasti. Sen sijaan välillä tuli tunne, ettei tarina ole aivan todenmukainen, mutta itse en antanut sen häiritä lukemistani. Loppusivuilla juonen rakenne mielestäni hieman hajosi, ja tuntui, että kirjailijalla oli hoppu saada tarinansa päätökseen. Noista pikkuseikoista huolimatta romaani ja lukukokemus olivat kaikin puolin mukavia ja koko paketista jäi hyvä maku suuhun!
3 1/2 /5
Ida Koponen, Pataluodon yläkoulu, Joensuu
