Tulostettava versio

Vihjemateriaali 2009

SANATAIDETTA PIENILLE LAPSILLE!

”Viisi villiä veikkoa tahtoi leikkiä peikkoa. Peukku sanoi: Tuppertui! Etusormi innostui…”[1] Kahdeksan vauvaa hykertelee tyytyväisenä, kun heidän vanhempansa laskevat pieniä sormia ja varpaita ja keinuttavat pehmoisia pienokaisiaan lorun tahdissa. Iloisten lorujen jälkeen seuraa kauniinhaikeita runoja - luvassa on puolen tunnin tarkkaan mietitty ja maustettu sekoitus pienille ja isoille runokylpijöille. Runohetki loppuu tyytyväiseen muminaan, kun vauvat siirtyvät syömään ja muutamaa haukotuttaa jo. Runokylpy ottaa voimille, niin hauskaa kuin se onkin!

Vauvasanataide on taidekasvatusta ja harrastustoimintaa, joka on viime vuosina lisännyt suosiotaan lapsiperheiden keskuudessa eri puolilla Suomea. Lasten ja nuorten sanataideopetus käynnistyi taiteen perusopetuksen osa-alueena jo 90-luvulla. Tärkeä käännekohta vauvasanataiteelle oli Hannele Huovin vuonna 1995 ilmestynyt Vauvan vaaka -kirja. Soili Perkiö sävelsi runot ja kaksikko kiersi pitämässä runokonsertteja vauvoille eri puolilla maata. Menestys oli arvatenkin suuri! Huovin ja Perkiön innoittamana alettiin vauvasanataidetta 2000-luvun alkuvuosina systemaattisesti kehittää Oulussa, mistä se vähitellen on levinnyt ympäri Suomea. Tunnen itse parhaiten Helsingin Annantalon sanataidetoimintaa sekä Länsi-Suomen ruotsinkielisiä sanataideprojekteja.

Mikä ihmeen runokylpy?

Helsingissä vauvasanataidetta on kehitetty suomen- ja ruotsinkielisissä vauvaperheiden Runokylpylä-ryhmissä. Runokylvyssä käytetään pienten lasten runoja, loruja sekä riimejä. Kautta aikojen vanhemmat ovat lorujen ja sanojen avulla viihdyttäneet ja lohduttaneet vauvojaan. Laululeikit kuuluivat sekä arkeen että juhlaan. Runokylpy taas on tapa systematisoida aikuisen ja vauvan vuoropuhelua lorujen ja runojen avulla. Runokylpy mahdollistaa intensiivisen vuorovaikutushetken, jossa käytetään sanoja, ääniä ja yksinkertaisia liikkeitä. Vauva oppii vähitellen sekä tunnistamaan että tuntemaan runojen rytmit koko kehollaan. Aikuinen taas oppii sekä tarkkailemaan vauvan reaktioita että paremmin tunnistamaan hänen ilmaisutapojaan. Runokylpy luo läheisyyttä, turvallisuutta ja iloa.

Viime vuosien hyvien lastenrunokirjojen vyöry on lisännyt kiinnostusta vauvasanataiteeseen. Aikaisemmin luettiin esim. Kirsi Kunnaksen, Marjatta Kurenniemen ja Kaarina Helakisan klassikoita. Viime vuosina on ilmestynyt uudentyyppisiä aktivoivia lastenrunoja, tässä mainittakoon Hannele Huovin lisäksi vaikkapa Jukka Itkosen, Tittamari Marttisen, Eppu Nuotion, Laura Ruohosen ja Johanna Venhon teokset. Suomenruotsalaisista kirjailijoista voi mainita vaikkapa Marita Lindquistin aikaisemmat tai Stella Parlandin uudemmat teokset. Myös Tove Janssonin runolliset kuvakirjat ovat osa tätä perinnettä.

Ruotsissakin vauvarunous (babypoesi tai pyttepoesi) on suosittua. Siellä tänä vuonna 90 vuottaan juhliva kirjailija Lennart Hellsing on yhä sanataiteen kiistaton nestori ja esikuva.

Miten runokylpy syntyy?

Sanataideohjaaja valitsee tusinan verran loruja ja runoja, josta kehittyy selkeä 20-30 minuutin kaari, vauvojen iästä riippuen. Usein vauvat ovat runokylpylän alussa 4-5 kuukauden ikäisiä, mutta menetelmä toimii kaikenikäisille vauvoille. Tärkeä on kuitenkin huomioida vauvojen nopea motorinen kehitys, joka suoraan vaikuttaa runojen toimivuuteen. Kannattaa valita sekä kauniita että hauskoja runoja ja loruja niin, että syntyy salliva, lämmin ja osallistava tunnelma. Runoja täytyy tarkkaan maistella, sillä runojen maku muuttuu ja kehittyy ryhmän ja tilanteen mukaan. Jokainen osallistuja voi tuoda omia runomaistiaisiaan yhteisiin tapaamisiin, kokemuksia ja tuntemuksia on mukava jakaa muiden kanssa. Tärkeintä on luoda kiireetön tunnelma, jossa pienet ja isot runoilijat voivat nauttia yhdessäolosta. Sopiva ryhmäkoko on 6-10 vauvaa vanhempineen.

Mitä runokylvyssä tapahtuu?

Runokylpyjä varten tarvitaan sopiva kirjaston tai kulttuuritalon lattia, sillä on mukava esitellä vanhemmille myös muuta lastenkulttuuritarjontaa. Vauvat ovat ympyrässä vilttien tai patjojen päällä, jolloin monenlaiset liikkeet ovat mahdollisia joko lattialla tai vanhempien sylissä. Runot kopioidaan tukeville pahvikorteille, jotka kannattaa laminoida tai muovittaa, sillä vauvat herkuttelevat mielellään näillä ihan kirjaimellisesti. Hyväksi havaittu tapa on sekoittaa uusia ja vanhoja runoja niin, että tuttu runokylvyn runko säilyy, mutta sisällöt vaihtelevat esimerkiksi vuodenaikojen mukaan.

Runohetken alku ja loppu ovat usein samanlaisia, koska ne ovat tärkeitä kokonaisuuden ja tunnelman kannalta. Käytännössä lyhyehköt runot toimivat ehkä parhaiten, sillä tarkoitus on oppia runot ulkoa. Ryhmän omat lempirunot saattavat muodostua ajan myötä ja ne ovat tietenkin tärkeitä. Vanhemmille voi antaa runokortteja lainaksi kotiin, näin he voivat runoilla myös omin päin ja koko perheen voimin.

Usein runokylpyjä järjestetään lukukauden verran, ehkä pari kertaa kuukaudessa. Ohjaajana voi toimia sanataideohjaaja tai pedagogi, joka on perehtynyt vauvarunouteen. Monet lastenkirjastonhoitajat ovat kiinnostuneet vauvasanataiteesta, mikä on tosi ilahduttavaa! Runokylvyt sopisivat sinänsä hyvin myös perhekeskusten toimintaan, jossa muutenkin halutaan edistää perheen sisäistä hyvinvointia ja kommunikaatiota.

Körö körö kirjastoon

Körö körö kirjastoon -projekti, joka nimettiin perinteisen Körö körö kirkkoon -lorun mukaan, oli pääkaupunkiseudun kirjastojen ja Helsingin kulttuurikeskuksen onnistunut yhteisprojekti vuonna 2008. Kiertävä runokylpyohjelma vieraili yli 20 kirjastossa. Jokaisessa kirjastossa oli ensin runokylpy, sitten kirjavinkkausta vanhemmille ja lopuksi tietoa ajankohtaisesta lastenkulttuuritarjonnasta. Runokylvystä vastasivat Annantalon suomen- ja ruotsinkieliset sanataideopettajat, kirjastojen henkilökunnalla oli tärkeä rooli kirjavinkkauksen ja muun ohjelman toteuttamisessa. Ohjelma oli ilmainen ja osoittautui mainioksi tavaksi luoda yhteyttä uuteen kohderyhmään, eli oman alueen vauvaperheisiin. Ohjelmaa toteutettiin joko suomeksi tai ruotsiksi, kirjaston sijainnista riippuen.

Annantalon kirjativoli keväällä 2009. Kuvaaja Mauri Tahvonen.

Kielen kehitys ja kulttuuripedagogiikka

Päiväkotien ja koulujen lisäksi on viime vuosina kiinnitetty huomiota myös lastenneuvoloiden erityisasemaan. Neuvolassa pienten lasten vanhemmilla on paljon kysymyksiä koskien lapsen kielellistä ja muuta kehitystä, johon liittyy myös kysymyksiä lastenkulttuurista yleensä. Sanataide ja muut taiteenalat ovat siis tärkeitä alusta saakka.

Olemme Helsingissä juuri saattaneet päätökseen kaksivuotisen päiväkotihenkilökunnan BokbITen (Kirjan purema) -projektin. Projektin aikana kaupungin ruotsinkielisten päiväkotien henkilökunta syventyi lastenkirjojen, tarinoiden ja lukemisen maailmaan. Internetin mahdollisuudet kulttuurisuunnittelun työvälineenä pyrittiin myös tuomaan esille. BokbITen oli kulttuurikeskuksen, kaupunginkirjaston ja sosiaaliviraston onnistunut yhteinen koulutusprojekti. Samaa yhteistyökonseptia voisi helposti sovittaa myös muihin kuntiin, sillä menetelmä oli konkreettinen ja toiminta käytännönläheistä.
www.lib.hel.fi/sv.FI/BokbITen

Lastenkulttuuriverkosto Taikalamppu

Valtakunnallisen lastenkulttuuriverkosto Taikalampun tehtävänä on lastenkulttuurin kehittäminen. Verkostoon kuuluu yksitoista lastenkulttuurikeskusta ympäri Suomen. Jokaisella keskuksella on omat kehitystehtävänsä ja sanataidetta kehitetään mm. Oulussa ja Helsingissä.
www.taikalamppu.fi

Pieniä lapsia pitää kuunnella

Taiteen merkitystä sekä itsessään että menetelmänä pienten lasten kehityksen tukemisessa pitäisi painottaa enemmän. Tässä arvokeskustelussa taiteilijoilla ja kulttuurituottajilla on erityisen tärkeä rooli. Taide edustaa elintärkeitä hyvinvointi- ja luovuusarvoja, joita on vaikea mitata ja punnita, mutta joiden puuttuminen välittömästi heittää ikäviä varjoja yhteiskuntaan. Varsinkin nyt lama-aikana pitäisi panostaa kulttuurin voimaannuttavaan tehoon kaikilla yhteiskunnan aloilla.

Sanataide tarjoaa pienelle lapselle monia tärkeitä ja hauskoja ilmaisukeinoja. Pieniä lapsia pitää rohkaista ilmaisemaan itseään ja heitä pitää myös kuunnella. Sanataide ja lastenkirjallisuus ovat tärkeitä voimaannuttavia taidemuotoja. Lukukeskuksen kaltaisilla järjestöillä on näin ollen tärkeä rooli tietotaidon ja innostuksen välittäjinä.

[1] ^{Runon on kirjoittanut Eppu Nuotio ja se löytyy kokonaisuudessaan kirjasta Silkkipaperitaivas. Rakastamisrunoja vauvoille (Tammi 2005)}

Nina Gran, erityissuunnittelija, FM
Helsingin kulttuurikeskus
nina.gran(at)hel.fi

Jos haluat Lukuleikkikuun materiaaliin tiedon myös oman paikkakuntasi vauvasanataidetoiminnasta, ota yhteyttä Lukukeskukseen:
lukukeskus(at)lukukeskus.fi

VAUVASANATAIDEJÄRJESTÄJIÄ:

http://www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi/sanataidekoulu/ Kulttuuritalo Valveen sanataidekoulu
http://www.sanataide.com/vauvasanataide.html Vantaan sanataidekoulu
http://www.satakunnantaidetoimikunta.fi/ilojavalo/keskiviikko.htm Tapahtumia Satakunnassa
http://www.jamk.fi/yleisolle/kulttuuri/muskaristudio/taidemuskari Jyväskylän ammattikorkeakoulu
http://www.sanaratas.net/sanaratas2/index.php Sanaratas
http://www.sanataide.fi/content/view/89/33/lang,fi/ Suomen sanataideopetuksen seura
http://www.annantalo.fi/ Annantalo
http://www.kultus.fi/suomi/tapahtuma.html?page=etusivu Kultus.fi -tapahtumahaku
http://espoo.fi/default.asp?path=1,28,29,37412,37482,111839 Espoon Entressen runokylpylä
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastoesittely_rikhardinkatu/ Rikhardinkadun kirjaston Runojamit ja Babypoesi
http://www.lib.hel.fi/Tapahtumat/Tapahtuma.aspx?ID=4c45df5c-2046-46c4-a09d-89bb81692545 Seuraavat Runojamit
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;17273;17362;17422;17429 Kirjasto Omena
http://www1.vaasa.fi/vaasa-opisto/kirjsanaviest.html Vaasa-opiston vauvasanataide -ryhmä
http://www.kaukametsa.fi/fi/kansalaisopisto/kurssiohjelma-ja-ilmoittautuminen Kaukametsän kansalaisopisto
http://www.pori.fi/tyo/?page=280 Porin työväenopisto
http://tourutupa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=31&Itemid=44 MLL:n Jyväskylän yhdistys
http://www2.kainuunsanomat.fi/menot/index.cgi?act=find&year=2009&month=10&day=11 Kajaanin Hilipati-muskari

LINKKEJÄ LORUSIVUILLE JA KIRJAESITTELYIHIN:

http://www.runoraitti.fi/ Lastenrunouteen keskittynyt sivusto
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/lasten/kirjat.aspx?TopicID=3 Lasten Sanojen ajan vauvoille ja pienille lapsille sopiva kirjallisuus
http://w3.kirkkonummi.fi/kirjasto/lorut/index.htm Kirkkonummen kirjaston lorusivu
http://www.nifin.helsinki.fi/bibbi/index.php Pohjoismainen virtuaalinen lastenkirjasto
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/kirjavinkit/runot.htm Hämeenlinnan kirjaston Riimihiiri
http://www.huvitutti.net/vapaa/runot/ Huvitutti -sivuston runot
http://www.wsoy.fi/vauvakirjasto/ WSOY:n vauvakirjasto
http://leikkijaloru.vuodatus.net/ Lasten laulumaa
http://ansku.napsu.googlepages.com/lorujalapsille Loruja lapsille
http://www.dlc.fi/~riksu/muskari.htm Muskarilauluja ja -loruja

ARTIKKELEITA JA MUUTA AIHEESEEN LIITTYVÄÄ:

http://blogit.vauva.fi/kulttuuriblogi/ Ihme ja kumma - vauvan kulttuuriblogi
http://www.helistin.fi/?page=4260817&id=5968558 Vinkkejä perheen yhteiseen aikaan
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/muksun_mukana/arkisto/lorutteluja_laululeikkeja Ylen Akuutti -arkisto
http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/sanataide/hanke.htm Vauvasta murkkuun -sanataidehanke
http://www.lib.hel.fi/Page/3156f7ee-682f-4b68-82ea-ec756f214f22.aspx?announcementId=b5fbb208-ffcd-4255-aeda-329304e4857c&groupId=f6a59db9-bce1-4f22-bad3-7eca2addfe4a Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti
http://www.karjalanmaa.fi/tarkennus.php?lehti=703&id=3730 Vauvoille sanoja silkkipaperitaivaan takaa -artikkeli Karjalan Maassa

RUNO- JA LAULUKIRJOJA:

Helakisa, Kaarina: Posetiivi. Kuv. Urpo Huhtanen. WSOY, 1976.

Hanhiemon iloinen lipas (The tall book of Mother Goose). Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas. Kuv. Feodor Rojankovski. WSOY, 1954.

Huovi, Hannele – Perkiö, Soili: Vauvan vaaka: Lauluja ja leikkejä vauvaperheille. Kuv. Kristiina Louhi. Tammi, 2002
Vauvan vaaka: leikkiloruja ja runoja vauvoille. Kuv. Kristiina Louhi. Tammi, 1995.

Huovi, Hannele: Jos olet yksin ja salaa. Kuv. Outi Markkanen. Gummerus, 1979.

Itkonen,Jukka: Aakkoslammas loksuhammas. Kuv. Christel Rönns. Otava, 2006.
Koipihumppa. Kuv. Christel Rönns. Otava, 2005.
Käpälämäki: kuonokkaita, suomukkaita ja siivekkäitä. Kuv. Petra Heikkilä. Otava, 2002.
Rinkeli Ronkeli. Otava, 2001.

Karjalainen, Elina: Uppo-Nallen runoaarre. Kuv. Hannu Taina. WSOY, 2001.
Uppo-Nallen kootut runot. kuv. Hannu Taina. WSOY, 1985.

Liian iso karuselliin: Runoja lapsille ja lapsilta. Lahden runomaraton ry. Gummerus, 2005.

Kiekkumaralla: kansanlauluja lapsille. Tammi, 2007.

Korolainen, Tuula: Kuono kohti joulua. Kuv. Marjo Nygård-Niemistö.
Tammi, 2006.
Kuono kohti tähteä. Kuv. Marjo Nygård-Niemistö. Lasten keskus, 2005.

Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen runolelu. Kuv. Christel Rönns. WSOY, 2002.
Tiitiäisen tuluskukkaro. Kuv. Kristiina Louhi. WSOY, 2000.
Tiitiäisen pippurimylly. Kuv. Julia Vuori. WSOY, 1991.
Kani Koipeliinin kuperkeikat. Kuv. Leila Nieminen. WSOY, 1979.
Hassut aakkoset. Kuv. Karoly Reich. WSOY, 1975.
Puupuu ja käpypoika. Kuv. Martti Syrjä. WSOY, 1972.
Tiitiäisen satupuu. Kuv. Maija Karma. WSOY, 1956.

Kuukernuppi: vanhoja ja uusia lastenloruja. (toim.) Ulla Lipponen, Kuv. Laura Savioja. SKS, 2007.

Latvala, Laura: Pikku Marjan eläinkirja. Kuv. Helga Sjöstedt. WSOY, 1947.

Laulajainen, Leena: Satulintu lentää. Kuv Christel Rönns. Tammi, 2003.
Lumottu lipas. Kuv. Virpi Talvitie. Tammi, 2002.

Löhönen, Vesa: Vänkylöitä. Kuv. Jukka Laukkanen. Karisto Oy, 2003.
Ajan Hukkaa, sanoi susikuski. Kuv. Jukka Laukkanen. Karisto Oy, 2002.

Marttinen, Tittamari: Iloinen lorutoukka / Jollerlarven (ruotsinnokset Marita Lindqvist). Kuv. Anne Peltola. Pieni Karhu, 2008.
Elsan ja Eetun temppulinna. Kuv. Virpi Talvitie. Tammi, 2003.

Mikkanen, Raili: Laulavat varpaat. Kuv. Matti Pulkkinen. Tammi, 2002.

Neulaspolku: meidän lasten runot. (toim.) Sanna Jaatinen. Kuv. Christel Rönns. Otava, 2001.

Niska, Heikki: Satakieli ja lakaisukone. Kuv. Virpi Penna. Tammi, 2008.

Nuotio, Eppu: Ripinä & Rapina. Laulukirja ja CD. Yhdessä säveläjä Anna Anttosen kanssa. Kuv. Tiina Palokoski. Otava, 2009.
Ollaan ananas ja kookos. Kuv. Virpi Talvitie. Tammi, 2008.
Silkkipaperitaivas: rakastamisrunoja vauvoille. Kuv. Virpi Penna. Tammi, 2005.
Älä ankka aivasta: lintupojan lorukirja. Kuv. Markus Majaluoma. Tammi, 1995.

Onnenpäiviä: runoja lapsen juhlaan. (toim.) Päivi Heikkilä-Halttunen & Tittamari Marttinen. Kuv. Virpi Talvitie. WSOY, 2005.

Pakkanen, Kaija: Iloinen pillipiipari. Kuv. Kristiina Louhi. Otava, 2003.

Perkiö, Pia: Ota syliin. Kuv. Hannu Hyrske. Tammi, 2003.
Mitä kummaa? Kuv. Jarmo Kulonen. Tammi, 2001.
Hei, ystävä. Kuv Jarmo Kulonen. Tammi, 2000.
Mitä jos. Kuv. Jarmo Kulonen. Tammi, 1998.

Peukaloputti: meidän vauvan lorut. (toim.) Kaarina Kauppila. Kuv. Timo Kästämä. Otava, 2002.

Peura, Maria: Mimmi Moun ilotaika. Kuv. Katja Tukiainen. Tammi, 2004.

Pienet sammakot ja muita eläinlauluja. (toim.) Nina Bell. Kuv. Anne Peltola. Tammi, 2008.

Pispa, Kaija: Prinssi pipariksi. Kuv. Elina Warsta. WSOY, 2007.
Titulein taikasanat. Kuv. Elina Warsta. WSOY, 2004.
Kukurikuu. Kuv. Kaija Löytty. Gummerus 1979

Ruohonen, Laura: Allakka pullakka. Kuv. Erika Kovanen. Otava, 2004.
Yökyöpelit. Kuv. Erika Kallasmaa. Otava, 2008.

Suomen lasten runotar. (toim.) Kaarina Helakisa. Kuv. Leena Lumme. Otava, 1994.

Sinervo, Helena: Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia. Kuv. Pia Westerholm. WSOY, 2007.

Unikeinu: meidän lasten runot. (toim.) Sanna Jaatinen. Kuv. Leena Lumme. Otava, 2000.

Utriainen, Terhi: Uni leikkii hippaa. Kuv. Liisa Kallio. Tammi, 2002.

Vauhtipyörä: meidän lasten runot. (toim.) Sanna Jaatinen. Kuv. Matti Pikkujämsä. Otava, 2002.

Venho, Johanna: Puolukkavarvas. Kuv. Anne Peltola. WSOY, 2006.

Vuorio, Maria: Ison kiven juureen. Tammi, 2001.

OTA YHTEYTTÄ!

LUKUKESKUS – LÄSCENTRUM
PL 8 (Linnunlauluntie 7)
00531 Helsinki
p. (09) 7746 110
lukukeskus(at)lukukeskus.fi