Kiiltomadon elokuun pääkirjoitus: Kadonnutta kaanonia etsimässä

Tiedote 6.8.2008

Kiiltomadon elokuun pääkirjoitus
http://www.kiiltomato.net/
Ledaren utgivs också i Lysmasken-sidorna

Tiedustelut: Anni Viitasaari, (09) 7746 1155, 050-433 0750, lukukeskus(at)lukukeskus.fi


KADONNUTTA KAANONIA ETSIMÄSSÄ ELI KLASSIKOIDEN OIKEIN OPETTAMISEN TARPEESTA

Päivi Kosonen hahmottelee uuden kirjallisuuskaanonin sisältöä ja itua


Kiiltomadon elokuun pääkirjoituksessa kirjallisuustieteen dosentti Päivi Kosonen käsittelee länsimaisen kirjallisuudenopetuksen klassikkokaanonia, sen murtumista ja uudistumisen tarvetta. Kosonen tuo esiin keskusteluita, vastakkainasetteluja ja kirjallisuustaisteluita, joita käydään niin Jonathan Swiftin vuonna 1704 ilmestyneessä satiirissa kuin nykyajan yliopistomaailmassa ja kirjallisuudentutkimuksessakin. Moderni oppineisuus mittelee klassisen sivistyksen kanssa, korkeakulttuuri puolustaa asemaansa suhteessa populaariin.

Viime vuosisadan lopulla postmodernin ajattelutavan myötä harvojen herrojen valitsema, mutta vakiintunut korkeakirjallinen klassikkokaanon kyseenalaistettiin. Sen rinnalle on tullut vaihtoehtoisia ja rinnakkaisia kaanoneita edustamaan moninaisia arvomaailmoja, joita nykyaikana riittää.

”Eikä siis ole eikä tule yhtä länsimaista kirjallisuuden kaanonia niin kauan, kun ei ole olemassa yhteistä arvomaailmaa, yhdessä jaettua ymmärrystä ja kokemusta siitä, mihin olemme menossa tai mihin meidän edes kannattaisi olla menossa.”

Rinnakkaiskaanonien paljoudessa on kuitenkin ongelmansa. Kirjallisuudenopetusta on hankala suunnitella, kun pohjana ei ole opiskelijoille yhteistä lukulistaa ja merkityspohjaa, jonka varaan rakentaa. Paluuta vanhaan kaavaan Kosonen ei silti suosittele, vaan etsii uusia tapoja lähestyä klassikoiden opettamista.

Kosonen muistuttaa kirjallisuuden ikiaikaisesta tehtävästä antaa ajattelemisen aihetta, opettaa elämisen malleja, kertoa ja paljastaa tavalla, joka puhuttelee ihmisiä. Länsimaista kirjallisuutta ei kannata supistaa kapeisiin ja kankeisiin kaanoneihin, vaan pelkän muodon ja rakenteen analysoinnin sijaan tulisi antaa myös sisällön puhua ja puhutella.

Kosonen haastaa kirjallisuudenopettajat soveltamaan klassikkoteosten hyvän elämän periaatteita myös uuden kirjallisuuskaanonin laatimisessa, sekä klassista sivistystä että modernia oppineisuutta yhdistelleen.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Pressmeddelande 6.8 2008

Lysmaskens augustiledare
http://www.kiiltomato.net/?lang=swe

Information: Anni Viitasaari, (09) 7746 1155, 050-433 0750, lukukeskus(at)lukukeskus.fi

PÅ SPANING EFTER EN FÖRLORAD KANON, ELLER OM NÖDVANDIGHETEN ATT PÅ RÄTT SÄTT FÖRMEDLA KUNSKAP OM KLASSIKER

Päivi Kosonen skisserar innehållet i en ny litterär kanon


I Lysmaskens augustiledare diskuterar Päivi Kosonen, docent i litteraturvetenskap, den västerländska litteraturundervisningens klassikerkanon, dess sönderfall och behov av förnyelse. Kosonen visar att det funnits debatter, konfrontationer och bråk i frågan, från Jonathan Swifts satiriska skrift från 1704 till dagens universitetsvärld och litteraturforskning. Den moderna lärdomen mäter sina kunskaper med den klassiska bildningen, högkulturen försvarar sina positioner gentemot populärkulturen.

I den postmoderna debattens kölvatten ifrågasattes i slutet av 1900-talet den vedertagna höglitterära klassikerkanon som valts ut av några få herrar. I stället har man fått en rad alternativa klassikerlistor som representerar olika värderingsprofiler – som det i dag finns gott om.

”Det finns ingen, och det kommer aldrig att finnas, en enda västerländsk kanon eftersom det inte finns någon gemensam värdenorm, en gemensam förståelse och uppfattning om vart vi är på väg, eller i alla fall någon tanke om i vilken riktning vi borde gå.”

Att operera med mer än en kanon medför ändå problem. Det blir svårt att planera litteraturundervisningen om studenterna inte har en gemensam läslista eller en gemensam referensram som man kunde bygga vidare på. Men att återgå till det gamla är ändå inget Kosonen rekommenderar, hon efterlyser i stället nya sätt att närma sig klassikerna i undervisningen.

Kosonen påminner om att litteraturens uppgift sedan urminnes tider är att motivera oss att tänka, att peka ut olika levnadsmodeller, att berätta och avslöja på ett sätt som berör. Den västerländska litteraturen borde inte klämmas in i ett trångt och stelt formellt kanontänkande; i stället för att bara analysera form och struktur borde man också låta själva innehållet tala.

Kosonen uppmanar litteraturpedagoger på spaning efter en ny litterär kanon att tillämpa klassikerlitteraturens tankar om ett gott och värdigt liv, att kombinera både den klassiska bildningen och den moderna tidens lärdom.