Kiiltomadon huhtikuun pääkirjoitus: Kirjallisuuden opissa
Tiedote 4.4.2008
Kiiltomadon huhtikuun pääkirjoitus
http://www.kiiltomato.net/
Ledaren utgivs också i Lysmasken-sidorna
Tiedustelut: Anni Viitasaari, (09) 7746 1155, 050-433 0750, lukukeskus(at)lukukeskus.fi
KIRJALLISUUDEN OPISSA
Sanna Nyqvist tähyää kirjallisuudenopetuksen murroksesta avautuvia uusia näkymiä
 |
Nyqvist mainitsee kirjallisuudenopetuksen perinteiset kivijalat, yleissivistyksen ja ihmisen henkisen jalostumisen, jotka ovat siirtymässä pois muodista. Perinteiden murtuminen on kuitenkin avartanut kirjallisuuskäsitystä. Kirjallisuuden vakiintunut kaanon on kyseenalaistettu, kirjallisuudenopetuksesta on tullut kokeilevampaa ja siinä painotetaan uudella tavalla mm. kirjallisuuden kokemuksellista puolta. ”Opetuksessa ei tehdä eroa tiedon ja taidon välille, vaan lukeminen ja kirjoittaminen nähdään toisiaan rikastavana jatkumona,” Nyqvist kirjoittaa.
Perusopetusta lukuun ottamatta kirjallisuudenopetuksella ei Suomessa ole vakiintunutta instituutiota; kirjallisuudenopetuksen kenttä on moninainen. Koulutusta järjestetään yhä enemmän ja monimuotoisemmin, tarjontaa on paljon, mutta taso voi olla vaihtelevaa. Toisaalta kirjallisuutta käytetään uusin tavoin esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa oman ammatti-identiteetin, itsen ja työn tutkiskeluun.
Nyqvist tuo esille monia vahvoja perusteluja sen puolesta, että kirjallisuutta ja kirjoittamista todella kannattaa opettaa. Kirjallisuuden yksi peruselementeistä, kieli, on jatkuvasti käytössämme. ”Identiteettimme ja toimintamme ihmisinä perustuvat pitkälti juuri kieleen. Kun hankimme ja luomme tietoa, käytämme kieltä. Kielessä säilyy kulttuurin muisti; kielen avulla tulemme osaksi yhteisöämme ja sen historiaa.”
Kirjallisuutta voi opettaa ja oppia monella tavalla soveltaen kielen ja kuvittelukyvyn rajattomia mahdollisuuksia. ”Painopiste ei aina ole lopputuloksessa, vaan prosessissa.”
PRESSMEDDELANDE 4.4.2008
Lysmaskens aprilledare
http://www.kiiltomato.net/?lang=swe
För vidare information: Anni Viitasaari, (09) 7746 1155, 050-433 0750, lukukeskus(at)lukukeskus.fi
I LÄRA HOS LITTERATUREN
Sanna Nyqvist ser hur den nya litteraturundervisningen öppnar nya möjligheter
I Lysmaskens aprilledare skriver Sanna Nyqvist (FM och litteraturforskare vid Helsingfors universitet) om hur litteraturundervisningen bryter sig ut ur gamla traditioner. Nya möjligheter öppnar sig!
Nyqvist talar om traditionens grundstenar, allmänbildningen och människans andliga utveckling, som nu tycks vara på väg ut. Men brottet med traditionen har breddat litteraturuppfattningen. Begreppet litterär kanon har ifrågasatts, litteraturundervisningen har blivit mer experimentell och man betonar den litterära upplevelsen. ”I undervisningen gör man ingen skillnad mellan kunskaper och färdigheter, utan läsning och skrivande ses som delar av ett och samma kontinuum där de ömsesidigt berikar varandra”, skriver Nyqvist.
Om man undantar grundundervisningen finns ingen inarbetad institution för litteraturundervisning i Finland; i stället är fältet mycket brokigt. Utbildning ges nuförtiden mer och mer differentierat, utbudet är rikt men kvaliteten kan variera. Å andra sidan använder man skönlitteratur i dag också i yrkesutbildningen som redskap att undersöka sin egen kommande yrkesidentitet.
Nyqvist för fram många starka motiv för litteraturundervisningen, för läsande och skrivande. Ett av litteraturens grundelement, språket, nyttjar vi ständigt. ”Vår identitet och vår verksamhet som människor baserar sig långt just på språket. När vi skaffar oss kunskap, och när vi skapar den, använder vi språket. I språket sitter kulturens minne; med hjälp av språket blir vi en del av vårt samfund – och dess historia.”
Man kan undervisa i litteratur och lära sig av litteraturen på så många sätt, språkets och fantasins möjligheter är oändliga. ”Tyngdpunkten ligger inte alltid på slutresultatet, utan på processen.”