Lysmaskens septemberledare / Kiiltomadon syyskuun pääkirjoitus
Lysmaskens septemberledare / Kiiltomadon syyskuun pääkirjoitus
www.kiiltomato.net/?lang=swe
www.kiiltomato.net
Lukukeskus - Läscentrum
TIEDOTE / PRESSMEDDELANDE 8.9.2009
Lysmaskens septemberledare: Frihet och pluralism. Några ord om dagens ryska litteratur
Kuva Lukukeskus
"I Putins Ryssland går litteraturen fortfarande fri, till åtskillnad från press och tv. Det kan visserligen vara svårt att hitta böcker av hårda regimkritiker som Eduard Limonov eller Anna Politkovskaja, men i någon liten bokhandel på någon sidogata är det möjligt. Och tillsvidare har censuren inte drabbat skönlitteraturen", skriver kritikern och översättaren Kristina Rotkirch, vår främsta kännare av det litterära livet i dagens Ryssland, i Lysmaskens septemberledare.
Dagens ryska författare känner inte det tunga kravet att vara nationens samvete, i stället drar litteraturen i Ryssland i dag upp nya spår både när det gäller motivkrets och form. Men samtidigt som man får ett större litterärt svängrum minskar paradoxalt intresset för rysk litteratur i väst. Inga ryska författare har på länge nämnts i nobelprissammanhang.
En av de mest kända ryska författarna i Finland just nu är utan tvivel Vladimir Sorokin, vars dystopiska roman I det heliga Rysslands tjänst blivit översatt till både svenska och finska.
"Dystopin är en lockande genre eftersom den ger författaren en möjlighet att skapa historia" säger", citerar Rotkirch Sorokin, men hon påpekar också att det finns en stark ny realism i den nyaste ryska skönlitteraturen. Det postsovjetiska livet i provinsens småstäder, förhållandena för den yngre generationen, är i centrum där.
Tidigare tabubelagda ämnen har också efter perestrojkan fått sin plats i litteraturen, säger Kristina Rotkirch. Hennes första exempel är Ljudmila Ulitskaja, som var först med att ta upp frågor som antisemitism och etnisk identitet.
Rysslands rikaste man, Michail Prohorov, har nyligen instiftat ett stort litterärt pris, berättar Rotkirch. Syfte är att motverka "litterär medelmåtta och slentrian". Det man är ute efter är inget mindre än "en ny social metaforik", som är bättre skickad att gestalta de turbulenta förändringar som drar genom det ryska samhället. Någon brist på begåvade författare finns inte, säger Kristina Rotkirch.
*****
Kiiltomadon syyskuun pääkirjoitus: Vapaus ja pluralismi. Muutama sana Venäjän nykykirjallisuudesta
"Putinin Venäjällä kirjallisuus on yhä vapaata, toisin kuin lehdistö tai televisio. Voi tosin olla vaikea löytää ankaraa hallinnon kritiikkiä sisältäviä kirjoja kuten Eduard Limonovin tai Anna Politkovskajan teoksia, mutta jostain pienestä sivukujan kirjakaupasta sekin voi olla mahdollista. Eikä sensuuri ole tähän mennessä iskenyt kaunokirjallisuuteen", kriitikko ja kääntäjä Kristina Rotkirch kirjoittaa Kiiltomadon syyskuun pääkirjoituksessa. Rotkirch on eräs maamme parhaista nykyajan Venäjän kirjallisen kulttuurin tuntijoista.
Nykyajan venäläiset kirjailijat eivät tunne raskasta velvoitetta toimia kansakunnan omatuntona, vaan sen sijaan Venäjän nykykirjallisuus hiihtää uusia latuja mitä tulee aihepiireihin ja muotoon. Samanaikaisesti kun kirjallisen kentän mahdollisuudet laajenevat, kiinnostus venäläistä kirjallisuutta kohtaan kuitenkin paradoksaalisesti vähenee lännessä. Nobel-palkinnon yhteydessä ei ole pitkään aikaan mainittu yhtään venäläistä kirjailijaa.
Yksi Suomessa tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista on juuri nyt epäilemättä Vladimir Sorokin, jonka dystopinen romaani Pyhän Venäjän palveluksessa: 2027 on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi.
"Dystopia on houkutteleva genre, sillä se antaa kirjailijalle mahdollisuuden luoda historiaa", Rotkirch siteeraa Sorokinia mutta muistuttaa, että uusimmassa venäläisessä kaunokirjallisuudessa on myös vahva uuden realismin aalto. Siinä keskiössä ovat postneuvostoliittolainen elämä maaseudun pikkukaupungeissa ja nuoremman sukupolven suhteet.
Aiemmin tabuina pidetyt aiheet ovat myös perestroikan jälkeen löytäneet paikkansa kirjallisuudessa, Kristina Rotkirch sanoo. Hänen ensimmäinen esimerkkinsä on Ljudmila Ulitskaja, joka toi ensimmäisenä esiin sellaisia aiheita kuin antisemitismi ja etninen identiteetti.
Venäjän rikkain mies Mihail Prohorov on vastikään perustanut suuren kirjallisuuspalkinnon, Rotkirch kertoo. Tarkoitus on kamppailla "kirjallista keskinkertaisuutta ja totunnaisuutta" vastaan. Palkinnolla haetaan myös "uutta sosiaalista metaforiikkaa", joka olisi paremmin varustautunut hahmottelemaan niitä myrskyisiä muutoksia, jotka vyöryvät venäläisen yhteiskunnan läpi. Lahjakkaista kirjailijoista ei ainakaan ole pulaa, Kristina Rotkirch sanoo.
Tiedustelut / Information: Karo Hämäläinen, karo.hamalainen [ät] gmail.com, 050 - 362 6282